Kansan Ääni: vuodesta 2002

Kansan Ääni on vasemmistolainen mielipidelehti
työn, toimeentulon, rauhan ja kansanvallan puolesta. Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa.

_______________________

Kansan Äänen tilaukset:
Kansan Ääni PL 780
00101 Helsinki

E-mail:
tilaukset.kansanaani@
gmail.com

Tilatessasi ilmoita nimesi, lähiosoitteesi sekä postinumero- ja toimipaikka.

Vuosikerta 20 euroa.

Tilauksen maksu:
Saaja: EU:n vastainen Kansanrintama ry.
Tilinumero:FI0855411420027966

_______________________

Julkaisijajärjestöt:

EU:n Vastainen Kansanrintama ry.

Kommunistien Liitto ry.

Sodan- ja Fasisminvastainen Työ ry.

Suomen Työväenpuolue rp.


Juha Kieksi Kansan Äänessä 4/2010:

GM-viljely uhkaa viljelijän riippumattomuutta

Geneettisesti muunneltujen eliöiden (GM-organismit) hyödyntäminen lisääntyy kovaa vauhtia. Geenitekniikan avulla pyritään parantamaan kasvinjalostuksen täsmällisyyttä ja tuottamaan vaikkapa tehokkaammin lääkkeitä. Samalla kuitenkin maataloustuotanto joutuu yhä voimakkaammin suuryritysten talutusnuoraan. Tämä uhkaa sekä yksittäisten viljelijöiden mutta myös kokonaisten kansakuntien riippumattomuutta.

GMO:lla tarkoitetaan geenitekniikalla muunnettua mikrobia, kasvia tai eläintä (genetically modified organism). Geneettinen muunnos saadaan aikaan kun soluun viety vieras DNA kiinnittyy osaksi eliön perimää.

Geenimuuntelun tavoitteena on yleensä muunneltavan organismin olemassa olevien ominaisuuksien parantaminen tai kokonaan uusia ominaisuuksia koodaavien geenien liittäminen eliöön. Muuntelulla pyritään esimerkiksi parantamaan kasvien sääkestävyyttä tai vastustuskykyä tuholaisia ja torjunta-aineita vastaan. Esimerkkeinä mainittakoon Bacillus thuringiensis -bakteerin (Bt) geenin siirtäminen kasviin, jolloin kasvin solut saadaan tuottamaan tuholaismyrkkyä sekä glyfosaattti-nimistä torjunta-ainetta kestävä rapsi.

Toinen merkittävä muuntelun tavoite on lisätä eliön tuotantoa tai satoa. GM eliöiden proteiinituotantoa voidaan muokata niin, että ne saadaan tuottamaan jotakin ihmiselle hyödyllistä yksittäistä ainetta. Näin mahdollistetaan esimerkiksi erilaisten lääkeproteiinien tuotanto eläinsolussa. Nämä sovellukset ovat jo aktiivisessa käytössä esim. rokotteiden tuotannossa.

Geenitekniikka nopeuttaa kasvinjalostusta. Perinteisellä jalostuksella monia kasvisukupolvia ja vuosia kestänyt jalostusohjelma voidaan geenitekniikalla toteuttaa usein yhden kasvisukupolven kuluessa. Geenitekniikkaan perustuva jalostus on myös tarkkaa, sillä sen avulla voidaan siirtää vain halutun ominaisuuden tuottava geeni, kun perinteisessä risteytysjalostuksessa siirtyy kerralla yleensä kymmeniä tuhansia geenejä, joista joidenkin vaikutukset saattavat olla jalostuksen tavoitteiden kannalta kielteisiä.

GM-soijan ja -maissin viljely aloitettiin laajamittaisesti vuonna 1996 Yhdysvalloissa. Vuonna 2006 GM-kasvien viljelypinta-ala ylitti 100 miljoonan hehtaarin rajan. Suomessa GM-kasvien viljely on testausvaiheessa. Amflora-perunan viljelykokeet on aloitettu vuonna 2010 Perunantutkimuslaitoksella.

GM-tuotteiden terveysriskit

GM-tuotteisiin liittyvät terveysriskit ovat hallinneet geenimuuntelusta käytyä keskustelua. Usein esille nousee 1980-luvulla myrkytys- ja kuolemantapauksia aiheuttanut GM-tuote, Yhdysvalloissa valmistettu L-tryptofaani -ravintolisä. L-tryptofaani tappoi 37 ihmistä, mutta myrkytysoireiden aiheuttajaa tai sen syytä ei kuitenkaan saatu selville.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSA mukaan tämänhetkisistä ruoan turvallisuusasioista on riittävästi tietoa, jonka mukaan nykyisten GM-tuotteiden turvallisuus voidaan arvioida. Tällä hetkellä kansainvälisillä markkinoilla olevat GM-ruoat ovat läpäisseet riskiarvioinnit ja ne eivät todennäköisesti aiheuta riskiä ihmisten terveydelle.

Ympäristöriskit

Geenimuunneltujen kasvien käyttöön liittyy myös ympäristöriskejä. Viljelyskasviin siirretty geeni voi esimerkiksi siirtyä luonnossa villeinä kasvaviin kasvikantoihin, jolloin voisi syntyä ns. "superrikkaruohoja" joilla olisi kilpailuetua luonnonkasveihin verrattuna. Vaikka muuntogeenejä siirtyisikin rikkaruohoihin, ne eivät saisi niistä välttämättä etua, koska viljelykasvit eivät ole kilpailukykyisiä pellon ulkopuolella, koska tuhansia vuosia kestänyt jalostus on tehnyt ne riippuvaisiksi viljelyolosuhteista. Tämä toimii ainakin GM-soijan ja –maissin osalta, jotka eivät ole levinneet luontoon. Kesällä 2010 Pohjois-Dakotassa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin GM-rapsin karanneen laajalti tienvarsille, ja tutkijat katsoivat huolen GM-kasvien leviämisestä luontoon olevan aiheellinen. Eri asia on, onko resistentillä rapsilla kilpailuetua tienvarressa, jollei tienvarsia käsitellä sillä myrkyllä, jolle se on vastustuskykyinen.

Luontoon leviämisen ohella resistenssiriski saattaa kasvaa. Jos viljelyskasvi saadaan geenimuuntelun avulla tuottamaan jatkuvasti tuhohyönteisiin tehoavaa myrkkyä, tuhohyönteiset voivat helpommin kehittyä sille kestäviksi, jolloin niiden torjunta vaikeutuu. Kasvien jalostaminen torjunta-aineita kestäviksi voi lisätä torjunta-aineiden käyttöä ja samalla niiden jäämiä elintarvikkeissa.

GM-viljely syrjäyttää muut tuotantotavat

Muunneltu perimä voi myös sekoittua (kontaminaatio) muuntelemattomiin kasveihin tai siemeniin esimerkiksi pölytyksessä tapahtuvan risteytymisen takia. Vastuukysymykset ovat tällaisissa tapauksissa epäselviä. Voi käydä esimerkiksi niin, että luomuviljely tulee mahdottomaksi laajoilla alueilla sen vuoksi, että alueet ovat ”saastuneet” GMO:lla.

Ääripään esimerkki löytyy Kanadasta, jossa rapsia viljellyt Percy Schmeiser tuomittiin oikeudessa Monsanto-yrityksen kehittämän muuntogeenisen rapsin (Roundup Ready) patentin loukkaamisesta. Monsanto osoitti, että osa Schmeiserin istuttamista ja myymistä siemenistä oli Roundup Ready -siemeniä. Ne olivat levinneet Schmeiserin satoon viereiseltä pellolta, jossa niitä kasvatettiin, mutta oikeuden päätöksen mukaan vastuu oli Schmeiserin.

GMO sitoo viljelijät suuryhtiöiden määräysvaltaan

Kaikkein merkittävin uhkakuva GM-aineksen käyttöön liittyy siihen, että GMOjen yleistymisen myötä viljelijät ja merkittävä osa maapallon ruokahuollosta jää yleensä amerikkalaisten suuryritysten määräysvaltaan jotka toimivat kiinteässä yhteistyössä Yhdysvaltain hallituksen kanssa.

Esimerkiksi tutkija-aktivisti Vandana Shiva on nostanut esille suuryhtiöiden, kuten Monsanton, tavoitteet patentoida viljelykasvien siemenet. Se, joka omistaa siemenet, hallitsee koko ruoantuotannon perustaa. Kylvösiementen kauppa on viime vuosikymmeninä keskittynyt voimakkaasti. Kaikista maailmassa myydyistä kaupallisista siemenistä Monsantolla on 20 % markkinaosuus.

GMO:n kaupallinen potentiaali perustuu suurelta osin patenttien pohjalta myytyihin lisensseihin ja niiden käytön valvontaan. Sopimusehdot voivat määritellä esimerkiksi, että siemeniä ei saa uudistaa itse. Joissakin tapauksissa siemenet on tehty lisääntymiskyvyttömiksi, jolloin viljelijän on ostettava uudet siemenet joka vuosi. Patenttijärjestelmä vaikeuttaa myös geenimuunneltujen organismien riippumatonta tutkimusta, koska kaikkeen tutkimukseen on saatava patentinhaltijan lupa ja joskus patentinhaltija kieltää valmistuneiden tutkimustulosten julkaisun.

Geenimuunneltujen lajikkeiden viljely tulee usein kalliiksi myös siksi, että niiden viljelyssä tarvitaan tiettyjä torjunta-aineita tai muita kemikaaleja joiden tuotanto on yleensä saman suuryrityksen hallussa kuin siemenetkin.

Riippuvuuden lisäksi gm-kasvien tuotanto on aiheuttanut sosiaalisia ongelmia. Esimerkiksi Argentiinassa ja Brasiliassa maatyöläisten työttömyys on kasvanut voimakkaasti gm-soijan viljelyn alkamisen jälkeen. Glyfosaattia kestävän gm-soijan ruiskutukset on helpompi suorittaa, joten soijaplantaaseilla on tarvittu aiempaa vähemmän työvoimaa. Gm-soijan viljely on myös syrjäyttänyt muiden ravintokasvien viljelyä ja on johtanut ruuan omavaraisuuden laskuun sekä aliravitsemukseen.

GM-viljely ei auta maapallon nälkäongelman torjunnassa

Maailman ruoantuotanto on kasvanut viime vuosikymmeninä ennenäkemätöntä vauhtia - nopeammin kuin väestö. Tällä hetkellä ruokaa tuotetaan yli 11 miljardin ihmisen tarpeisiin. Siitä huolimatta nälkäisten määrä ei ole maailmassa ratkaisevasti vähentynyt, vaan monissa maissa jopa kääntynyt nousuun. Aliravittuja on arviolta yli miljardi maapallon väestöstä. Kriisiin on useita syitä, jotka eivät liity tuotanto-ongelmiin. Aliravitsemuksesta kärsivillä ihmisillä ei ole varaa ostaa ruokaa. Poliittisilla teoilla kuten ruokamarkkinoiden keinottelun hillitsemisellä ja maailman maatalouskaupan uudistamisella voitaisiin ratkaisevasti vaikuttaa maailman nälänhätään.

Tieteen kehittymistä ei voi pysäyttää eikä geeniteknologian käyttö ole automaattisesti paha-asia, jos ihmisten ja ympäristön turvallisuuden varmistamisesta huolehditaan puolueettomalla tutkimuksella. Keskeistä on myös se, että tämän typpisen teollisuuden on oltava yhteiskunnallisessa valvonnassa sen vuoksi, että koko maailman ruuantuotantoa ei voi jättää muutaman suuryrityksen ja eritoten USAn mielivallan varaan. Maailmalla on hyviäkin esimerkkejä geeniteknologian koko kansakuntaa palvelevasta käytöstä riippumattomissa valtioissa. Esimerkiksi Kuuba on aktivoitunut alan tutkimuksessa ja omistaa jo useita satoja alan patentteja, mukaan lukien maailman ainoan rokotteen erään tietyn bakteerin aiheuttamaan aivokalvontulehdukseen.

Lisätietoja mm.

www.bioteknologia.info

www.gmovapaa.fi

www.vigipedia.org