Kansan Ääni: vuodesta 2002

Kansan Ääni on vasemmistolainen mielipidelehti
työn, toimeentulon, rauhan ja kansanvallan puolesta. Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa.

_______________________

Kansan Äänen tilaukset:
Kansan Ääni PL 780
00101 Helsinki

E-mail:
tilaukset.kansanaani@
gmail.com

Tilatessasi ilmoita nimesi, lähiosoitteesi sekä postinumero- ja toimipaikka.

Vuosikerta 20 euroa.

Tilauksen maksu:
Saaja: EU:n vastainen Kansanrintama ry.
Tilinumero:FI0855411420027966

_______________________

Julkaisijajärjestöt:

EU:n Vastainen Kansanrintama ry.

Kommunistien Liitto ry.

Sodan- ja Fasisminvastainen Työ ry.

Suomen Työväenpuolue rp.


Yhteiskuntamme ongelmat ja ilmiö perussuomalaiset

Heikki Männikkö

Euroopassa on ollut havaittavissa vasemmistopuolueiden kannatuksen voimakas lasku ja vastaavasti oikeistopuolueiden kannatuksen nousu. Runsaan vuoden takaisissa EU:n parlamentin vaalissa vasemmiston osuus oli vain 24,1 %, kun se v. 2007 eduskuntavaalissa oli vielä 31,6 % ja v. 2008 kunnallisvaalissa 30,6 %. Oikeistolaistuminen ei ole pelkästään suomalainen ilmiö, vaan on koskenut koko Eurooppaa. Merkillepantavaa vuoden takaisten EU-vaalien osalta oli, että missä "vasemmisto" oli vallassa (Unkari, Espanja, Portugali), rankaisivat äänestäjät vasemmistoa talouden alamäen johdosta, mutta vastaavassa tilanteessa kykenivät hallitusvastuussa olleet oikeistopuolueet petraamaan kannatustaan. Toistuu 20 vuotta sitten alkanut kehitystrendi; markkinatalouden kriisit ja ongelmat koetaan aina enemmän hallitusvastuussa olevien sosialististien ja maltillisen oikeiston aiheuttamaksi. Markkinatalouden kriisi ruokkii tällä hetkellä uusoikeistolaista politiikkaa. Tämä ilmiö nähdään myös USA:ssa Obaman talouspolitiikan kohtaamissa vaikeuksissa.

"Vanha Vasemmisto" taipunut EU- suuntauksen edessä

Vasemmiston asema teollisesti kehittyneissä maissa muuttui, kun monetaristinen talouspolitiikka syrjäytti pari vuosikymmentä sitten vallinneen oikeudenmukaisempaan tulonjakoon perustuneen yhteiskuntapolitiikan. Kansainvälisen työväenliikkeen ja sosialismin vaikeuksien johdosta varsinkin Euroopan työväenpuolueet menettivät ”selkänojansa”, eivätkä uskaltautuneet avoimeen taisteluun uusoikeistolaista suuntausta vastaan. Tämä merkitsi sitä, että työtätekevän kansanosan aseman puolustaminen olisi vienyt ne törmäyskurssille EU- suuntauksen kanssa. Peläten yhteiskunnallisen asemansa heikentymistä, ne mukautuivat kovaan oikeistolaiseen politiikkaan ja hyväksyivät mm. EU-suuntauksen.  Siksi ne ovat täysin luopuneet perinteisestä työväenpolitiikasta, eikä vanhojen puolueiden politiikassa ole suuriakaan eroja.

"Oikeassa oleminenkaan" ei tunnu pelastavan perinteistä vasemmistoa

Harjoitetulle politiikalle on EU:n puitteissa asetettu selvät raamit, joiden yli ei voida mennä.  Näiden raamien puitteissa "vasemmistopuolueet" (SDP ja vasemmistoliitto) ovat esittäneet teatteria, jossa ne näyttelevät vasemmiston roolia. Tämä huijaus on hiljalleen selvinnyt palkansaajaväestölle osan äänestäessä oikeistoa ja osan jättäytyessä kokonaan vaalien ulkopuolelle. Tällaisessa tilanteessa "oikeat tunnuksetkaan" eivät auta vanhoja "vasemmistopuolueita", koska kaikki puolueet "ratsastavat" samoilla tunnuksilla, lupaamalla tarttua toisarvoisiin "nippeliasioihin". Tällaisessa tilanteessa palkansaajaväestö kokee kroonista masennusta ja nostaa kätensä pystyyn. Eli 20 vuotta sitten aloittamallaan huijauksella vanhat työväenpuolueet saattoivat voittaa lisää aikaa, mutta entistä asemaansa ne tuskin kykenevät saavuttamaan.

Vain oikeiston laariin

Uusoikeistolaisen EU-politiikan tuloksena talouspolitiikkaa on kiristetty ja palkkatulojen osuutta kansantulosta on tuntuvasti madallettu. Esimerkein ilmaistuna: budjetin osuus kansantulosta, josta perusturva maksetaan, on pienentynyt rankasti eli perusturvaa on heikennetty, työpaikkojen on annettu luisua ulkomaille, suurtyöttömyydestä on tullut pysyvä ilmiö ja julkisia palveluja yksityistetään ja heikennetään. Äänestäjät ovat pyrkineet vastaamaan tähän perustamalla yhden asian liikkeitä tai rankaisemalla hallituspuolueita äänestämällä ne vuoron perään hallitukseen ja jälleen "oppositioon", mutta tuloksetta. Suurten eduskuntapuolueiden välillä on vallinnut käytäntö, jossa kukin suurista puolueista on vuorollaan hallitusvastuussa EU- politiikan vetojuhtana toisten ollessa "levossa" eli "oppositiossa".  "Oppositiossa" valtionhoitajapuolueet ovat vain keränneet voimia uuteen kansanvastaiseen iskuun. Vettä on satanut vain uusoikeistolaisen politiikan laariin.

PerSu:n esiinmarssi

Ei tässä vanha oikeistokaan ole kunnialla selvinnyt. Paniikin perinteisille hallituspuolueille on aiheuttanut Perussuomalaisten kannatuksen kasvu. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa heidän äänimääränsä kasvoi 4,1 %:ttiin ja kaksinkertaistui tästä v. 2009 EU:n parlamentin vaaleissa. Viimeisten gallup-kyselyiden perusteella PerSu:n kannatus lähentelee 15 % ja vastaavasti Kokoomuksen, SDP:n ja Kepu:n kannatusluvut ovat laskeneet. Kansalaiset ovat ymmärtäneet perinteisten puolueiden petoksen ja kanavoivat tyytymättömyytensä nyt Persujen kautta. Syystäkin vanhojen valtionhoitajapuolueiden tulee olla huolissaan. Eikä tätä huolta lievennä ollenkaan SDP:n ay-puolen EU- ja Nato-lobbarin Matti Putkosen ja KEPU:n Markku Uusipaavalniemen loikkaus PerSujen riveihin.

STP:llä ja Persuilla yhteneviä tavoitteita

Tähän liittyy asioita, joita tulee miettiä tarkasti. STP:llä (kuten mm. SKP:llä, IPU:lla ja KTP:llä) on monia yhteneviä tavoitteita PerSujen kanssa. Välittömästi nousevat mieleen vaikkapa seuraavat asiat: 1) Kannatamme verotuksen progressiivisuutta, eli mitä suuremmat tulot, sitä suurempi veroprosentti. 2) Omaishoidon tukea on korotettava ja säädettävä se samansuuruiseksi paikkakunnasta riippumatta. 3) Työmarkkinatukeen tulee saada tasokorotus ja sen tarveharkintaisuus tulee poistaa. 4) Emme kannata Kreikan, Irlannin t. muidenkaan maiden pankkien rahoittamista jne. Tarkastellessamme PerSu:n ja STP:n vaalitavoitteita, löydämme runsaasti em. kaltaisia yhtäläisyyksiä.

Tärkein asia politiikan suunnan muutos

Nyt herääkin ratkaiseva kysymys. Kun tavoitteemme monissa kysymyksissä ovat PerSujen kanssa yhteneväiset, niin miksi STP ei kykene nostamaan kannatustaan, mutta PerSujen kannatus nousee kohisten? Monet tarjoavat tähän vastauksen, että PerSut osaavat tuoda asiat oikealla tavalla esille, heillä on enemmän tilaa mediassa ja muutoinkin enemmän julkista ja taloudellista ulottuvuutta jne. Tämä on tietenkin osittain totta, mutta vähäisistä resursseistamme huolimatta kyllä mekin olemme saaneet oikeat tunnukset julkisuuteen. Olennaisin asia liittyykin siihen, että niin meidän kuin PerSujenkin em. tavoitteiden toteuttaminen edellyttää viime kädessä nykyisen politiikan suunnan muuttamista. Me ymmärrämme politiikan suunnan muuttamisella mm. palkansaajaväestön kansantulo-osuuden nostamista esimerkiksi palauttamalla perusturvan tasoa entiselleen sekä kehittämällä ja lisäämällä julkisia palveluita. Tämä edellyttää pääomapiirien toiminnan ja voittojen säätelyä, demokratian palauttamista ja vallan siirtämistä takaisin kansalliselle parlamentille. Voisimme nimittää tätä politiikkaa vaikka "demokraattisen kontrollin alaiseksi koordinoiduksi markkinataloudeksi". Tämän saavuttaminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja merkitsee laadullista siirtymistä uuteen yhteiskuntapolitiikkaan.

Kysymys on siitä, että  palkansaajaväestö hyväksyy vaatimukset esimerkiksi täystyöllisyydestä, perusterveydenhuollon kehittämisestä, työmarkkinatuen tasokorotuksesta, palkkatulojen kansantulo-osuuden nostamisesta jne. Mutta nykyoloissa he eivät uskalla kannattaa siihen liittyvää välttämätöntä poliittista muutosta, johon liittyy vastuuta ja jopa pelkoa.

Entä sitten PerSujen linja?

PerSuja ei turhaan sanota populisteiksi. Kun suuntaamme arvostelun pääomaa vastaan ja osoitamme nykypolitiikan palvelevan vain suuryritysten etuja, kohdistavat PerSut kritiikkinsä suoraan päättäjiin ohittamalla suuromistajat ja markkinavoimat. He eivät pohdi vallitsevaa yhteiskuntapolitiikkaa ja sen muuttamisen välttämättömyyttä. Heille riittää kun "kelvottomat päättäjät vaihdetaan" antamalla ymmärtää kykenevänsä korjaamaan asiat, kunhan saavat kansalta valtakirjan päättää niistä. Tämä on populismia, jonka osa kansasta hyväksyy. Vielä suurempaa populismia on, että keskeisiksi ongelmiksi nähdään maahanmuuttaja-pakolaiset tai ilmastomuutoksen torjuminen, jotka osa kansasta kokee kielteisinä. Työväenliikkeen pitkäjänteisellä työllä saavutimme menneinä vuosikymmeninä hyvinvointiyhteiskunnan, joka mm. tulonjaon ja sosiaalipolitiikan osalta oli nykyistä paljon oikeudenmukaisempaa. Se koettiin hyvänä asiana. PerSujen  kannatus perustuukin siihen, että tämä "onnen" aika halutaan takaisin tarvitsematta liikahtaa omasta nojatuolistaan, kantakapakastaan tai tietokoneensa äärestä minnekään ottamatta siitä itse yhteiskunnallista vastuuta. PerSujen kannatuksen funktio lienee vielä siinä, että haetaan muutosta muistuttamalla ja kostamalla nykyisille päättäjille heidän huonosta politiikastaan

PerSujen tulevasta roolista

Ennusteiden mukaan PerSut voivat saada jopa 15-20 kansanedustajaa. Tällä kannatuksella he joutuvat muiden porvarien kanssa hallitusvastuuseen. Mikä tahansa työkansan näkökulmasta oikea vaatimus vie heidät hallituksessa törmäyskurssille EU-suuntauksen kanssa. Heillä on kaksi vaihtoehtoa, joko lähteä hallituksesta ja vaatia politiikan suunnan muuttamista tai mukautua demareiden ja vihreiden tapaan uusoikeistolaisen politiikan raameihin. Jälkimmäinen vaihtoehto ei tuota PerSuille suuria vaikeuksia. Jo nyt he ovat tehneet takinkäännöksen EU- ja Nato- jäsenyyden suhteen. "Takinkäännöksiä" voidaan aina Soinin tapaan perustella "kun isänmaan etu vaatii". Tulemme mahdollisesti näkemään köyhän kansan valitseman ministerin, joka hyväksyy maamme Nato-jäsenyyden ja joukkojemme pysymisen Afganistanissa, puolustaa voimakkaasti ydinvoiman lisärakentamista, viittaa kintaalla ilmastomuutoksen torjumiselle ja näkee monien ongelmien aiheuttajiksi kehitysavun, pakolaiset ja maahanmuuttajat.

Tällä politiikalla he voivat ostaa itselleen "yhteiskuntakelpoisuuden" ja lisää aikaa sekä löytää oman roolinsa valtapuolueiden joukossa. Samalla he voivat yrittää SDP:n tavoin näytellä "kansan ystävän" roolia, joka PerSujen retoriikalla voi onnistua pitkäänkin. Halonen totesi PerSujen onnistuneen nostamaan keskusteluun asioita, jotka mahdollisesti liittyvät hyvinvointiin ja joista muidenkin olisi tullut keskustella. Presidentin lausahdus tarkoittaa, että Persujen esiin nostamat asiat tulisi korjata. Pahassa tapauksessa se johtaa yhteiskunnan edelleen oikeistolaistumiseen muiden alkaessa matkia PerSuja.

Vain muutoksen kautta

PerSujen kannatuksen kasvussa heijastuvat yhteiskunnan muutospaineet ja äänestäjien kyllästyminen nykypolitiikkaan. Heidän aktiivisten toimijoidensa joukossa on paljon niitä, jotka todella haluavat ja odottavat muutosta nykypolitiikkaan. STP:ssä emme kuitenkaan voi ottaa mallia PerSujen populismista. On tuotava esiin totuus, että asioiden pysyvämpi korjaaminen tarkoittaa suunnan muutosta politiikassa. Sen lisäksi, että tulonjakoa tulee muuttaa palkansaajan eduksi ja huomio on kiinnitettävä ihmiskunnan globaalien ongelmien korjaamiseen, niin päätöksenteossa valta tulee siirtää pääomalta takaisin kansalle. Tämän tehtävän suorittamiseksi tulee rakentaa kansaa edustava yhteisrintama, jossa myös tänään Perussuomalaisiin sijoittuvilla kansalaisilla on merkittävä paikkansa.