Kansan Ääni: vuodesta 2002

Kansan Ääni on vasemmistolainen mielipidelehti
työn, toimeentulon, rauhan ja kansanvallan puolesta. Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa.

_______________________

Kansan Äänen tilaukset:
Kansan Ääni PL 780
00101 Helsinki

E-mail:
tilaukset.kansanaani@
gmail.com

Tilatessasi ilmoita nimesi, lähiosoitteesi sekä postinumero- ja toimipaikka.

Vuosikerta 20 euroa.

Tilauksen maksu:
Saaja: EU:n vastainen Kansanrintama ry.
Tilinumero:FI0855411420027966

_______________________

Julkaisijajärjestöt:

EU:n Vastainen Kansanrintama ry.

Kommunistien Liitto ry.

Sodan- ja Fasisminvastainen Työ ry.

Suomen Työväenpuolue rp.


Suomen työväenpuolueen kulttuuripoliittinen ohjelma

Johdanto

 

Uusien henkisten ja moraalisten arvojen on voitettava tottumukset ja velttous.  Tieteellisen totuuden on voitettava valhe ja taikausko.  Tarpeet kulttuurin alueella ovat eriytyneet ja moninaiset.  Tarpeet riippuvat aineellisista ja kulttuurielinehdoista, koulutustasosta, kulttuuritottumuksista, perinteistä ja ihmisten välisten suhteiden tasosta.  Tarvitaan esimerkiksi teatterissa klassikkoja, suurten dramaatikkojen töitä, nykynäytelmiä ja myös huvinäytelmiä, farsseja ja kansannäytelmiä.  Tämä koskee kaikkia taiteen aloja.  Vedotaan ihmisten arvokkaisiin henkisiin kykyihin ja ominaisuuksiin: poliittiseen vakaumukseen ja eettisiin arvokäsityksiin, älyyn ja tunteeseen, asialliseen arvostelukykyyn ja mielikuvitukseen, nauttimiskykyyn ja kauneustajuun.

 

Yleiseen tasa-arvoon tulee liittää myös kulttuurinen ja sivistyksellinen tasa-arvo, mikä takaa sosiaalisen ja alueellisen tasa-arvon.  Paikallisyhteisöjä kehitetään.  Kulttuuri kuuluu kaikille.  Maaseudun työtätekevien elämään tulee kuulua teatterikäynnit, konsertit, elokuva, kirjallisuus, urheilu, televisio, radio ja laajakaista.  Maahan muuttaneet huomioidaan tasa-arvoisesti.  Kulttuurikasvatuksella edistetään kulttuurien välistä vuorovaikutusta ja monikulttuurisuutta sekä rasismin vastaista työtä.  Käsitellään oikeuksia, oikeudenmukaisuutta, syrjintää, tasa-arvoa ja kulttuurieroja.  Tarvitaan edelleen asennekasvatusta naisten ja miesten tasa-arvon suhteen, sillä porvari näkee vaimossaan pelkän tuotantovälineen.  Ihmisten tutustumispaikkoja tällä hetkellä ovat muun muassa Mahdollisuuksien torit ja Maailma Kylässä -festivaalit.  Rauhan- ja turvallisuuskasvatuksella pyritään pysyvän rauhan luomiseen ja turvallisuuden takaamiseen voimankäytön sijaan.  Lisätään oppilaiden tietoisuutta maailman ongelmista: sodista ja ristiriidoista, ympäristöongelmista, ihmisoikeuskysymyksistä, köyhyydestä ja eriarvoisuudesta sekä niiden syistä.

 

Porvarit erottavat "korkea"kulttuurin (arvokasta) ja "matala"kulttuurin (populaari-) (arvotonta) tai ylemmät taiteet (hyviä) ja alemmat taiteet (huonoja).  Käytäntö osoittaa porvarien erottelun kestämättömäksi kuten tansanialaisenglantilaisen rocktähden Freddie Mercury (Farrokh Bulsara) ja espanjalaisen oopperatähden Montserrat Caballé duetto Barcelona ja muu yhteistyö todistavat.  Suomen esimerkit ovat laulaja ja näyttelijä Olavi Virta sekä säveltäjä, muusikko ja tuotantopäällikkö Toivo Kärki.  Sinfonia voi olla onnistunut tai epäonnistunut, samoin rockesitys; lajityyppi (tyylilaji, tyylisuunta, genre) ei ratkaise.  (Genre-ajattelu on jäykän akateemista, sillä laji voi sisältää osia muista lajeista.)  Tuhansista iskelmistä muutama jää elämään, sillä iskelmiä tuotetaan kaupallisesti liukuhihnalta.  "Kevyt" musiikki kuten rock ja suomalainen tango liittyvät tanssimiseen ja parin etsintään, ja vaikuttavat elämässä "taide"musiikkia "syvällisemmin" ja tärkeämmin ihmisiin.  Näytelmäkirjailija, runoilija ja teatteriohjaaja Bertolt Brechtin mukaan "alemmat" taiteet ovat taiteista materiaalisimpia.  "Ylempi" taide pohtii älyllisesti sosiaalisia suhteita.

 

Kirjallisuuden tutkija ja semiootikko Roland Barthes kuvaa pikkuporvarien ajattelua "moraaliseksi kirjanpidoksi", jossa maailman äärettömyys ja rikkaus muuttuvat laskettaviksi ja kasautuviksi vastinetoiminnoiksi.  Elämä on debet-kreditiä, laatujen hävittämistä määriksi.  Pikkuporvari uskoo vain siihen, minkä voi laskea.  Porvariston käsite laajentuu sosiaalidemokraatteihin ja muihin.  Tavaran ja porvarin kuluttajaminän suhde on rakkaustarina.

 

Mitäkö ajattelen länsimaisesta sivistyksestä?  Minusta se olisi oikein hyvä ajatus.

 

Lakimies Mahatma Gandhi

 

Koulutus

 

Jokaiseen koulutusvaiheeseen kuuluu kasvattaminen globaaliin vastuuseen, mikä opettaa kunnioittamaan erilaisuutta ja auttaa kykyämme toimia globalisoituvassa maailmassa.  Ihmisoikeus- ja tasa-arvokasvatuksen tulee läpäistä koulutusvaiheet.  Yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus ovat pääsisältöjä.  Kehityskasvatuksella tutkitaan kansainvälisiä riippuvuussuhteita ja mahdollisuuksia globaalin epätasa-arvon poistamiseksi sekä tarkastellaan Pohjoisen ja Etelän välisiä suhteita.  Tutkitaan, kuinka brasilialaisen pedagogin Paulo Freiren pedagogiikkaa sovelletaan päivähoidosta aikuiskoulutukseen.  Porvarilliset vanhemmat kasvattavat lapsensa porvareiksi, ja koululaitos sosiaalistaa lapset kapitalismiin.  Kasvatus ja koulutus ovat vallankäyttöä ja manipulaatiota päiväkodista ja esikoulusta yliopistoon.

 

Paulo Freiren mielestä tallettavassa kasvatuksessa heijastuu sortava yhteiskunta - kapitalismi:

1) Opettaja opettaa, ja oppilaita opetetaan.

2) Opettaja tietää kaiken, ja oppilaat eivät tiedä mitään.

3) Opettaja ajattelee, ja oppilaat ovat ajattelun kohteita.

4) Opettaja puhuu, ja oppilaat kuuntelevat nöyrinä.

5) Opettaja pitää kuria, ja oppilaat alistuvat.

6) Opettaja tekee valintoja vaatien niiden hyväksymistä, ja oppilaat tottelevat.

7) Opettaja toimii, ja oppilailla on harhakuva toiminnasta opettajan toiminnan kautta.

8) Opettaja valitsee opetusohjelman sisällön, ja oppilaat (joiden mielipidettä ei kysytä) omaksuvat sen.

9) Opettaja samastaa tiedon auktoriteetin omaan henkilökohtaiseen auktoriteettiinsa, jonka hän asettaa oppilaiden vapautta vastaan.

10) Opettaja on oppimisprosessin subjekti, kun taas oppilaat ovat pelkkiä objekteja.

 

Freire toteaa, että kaikki myytit, joiden sisäistäminen on olennainen osa sorrettujen alistamista, esitetään näille hyvin järjestelmällisesti propagandana ja iskulauseina joukkotiedotusvälineillä.  Myyttejä ovat:

- Myytti, että sortava järjestelmä on "vapaa yhteiskunta".

- Myytti, että ihmiset ovat vapaita työskentelemään siellä, missä haluavat, ja että he voivat hakea toisen työpaikan, ellei pomo miellytä.

- Myytti, että tässä järjestelmässä kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja sitä on sen vuoksi arvostettava.

- Myytti, että jokainen yritteliäs voi ryhtyä yrittäjäksi - ja vielä pahempaa, myytti, että katukauppias on yhtä lailla yrittäjä kuin suuren tehtaan omistaja.

- Myytti yleisestä oikeudesta koulutukseen, kun samalla kaikista Brasilian peruskoulun aloittavista lapsista vain murto-osa pääsee yliopistoon.

- Myytti ihmisten tasa-arvosta, kun keskuudessamme yhä toistuvasti kysytään: "Etkö ymmärrä kenelle puhut?".

- Myytti eliittien hyväntekeväisyydestä ja jalomielisyydestä, kun he todellisuudessa luokkana vaalivat valikoituja "hyviä tekoja" (jotka puolestaan johtavat "pyyteettömän avun" myyttiin).

- Myytti sortavien luokkien sankaruudesta "länsimaisen kristillisyyden" puolustajina "materialistista barbarismia" vastaan.

- Myytti, että hallitsevat eliitit "tuntien sen velvollisuudekseen" edistävät kansan kehittymistä, jotta kansa tästä kiitollisena hyväksyisi eliittien sanat ja alistuisi niihin.

- Myytti, että kapinallisuus on synti jumalaa vastaan.

- Myytti yksityisomistuksesta inhimilliselle kehitykselle välttämättömänä (vain niin kauan kuin ainoastaan sortajat ovat aitoja ihmisiä).

- Myytti sortajien yritteliäisyydestä ja sorrettujen laiskuudesta ja epärehellisyydestä.

- Myytti sorrettujen luonnollisesta alemmuudesta ja sortajien ylemmyydestä.

- Myytti: porvariston itsestään antama malli vihjailee, että tavallisesta kansasta lähtöisin oleva voi nousta hierarkiassa.

 

Freire korosti oppilaan aktiivisuutta sekä opettajan ja oppilaiden dialogia, jossa opetus etenee luovasti ja uutta tietoa etsien.  Hän vastusti ihmisiä sopeuttavaa ja passivoivaa kasvatusta.  Oppimisen on tarkoitus johtaa toimintaan ja muutokseen.  Kasvatuksen ja koulutuksen päämääränä on maailman muuttaminen paremmaksi.

 

Pertti Hemánus kirjoitti 1970 Parnassossa, miten Suomessa indoktrinoidaan.

1) Oppikirjoihin ei tule sisällyttää avointa, räikeää eikä helposti havaittavaa propagandaa, ei siis minkään yhteiskunnallisen katsomuksen, puolueen tms selittämistä muita paremmaksi.

2) Sen sijaan kirjojen tulee indoktrinoida käyttäjänsä lähinnä liberaalisporvarillisten yhteiskunnallisten katsomusten kannattajiksi siten, että yhteiskunnan koneisto ja toimintamekanismit esitetään kirjoissa suurin piirtein onnistuneina ja hyvin toimivina.  Tätä ei ole tehtävä suoraan, ei ole sanottava, että meidän yhteiskuntamme on hyvä ja oikeudenmukainen, vaan se on sanottava rivien välissä siten, että päinvastaiset näkökannat jätetään sanomatta tai niille annetaan suhteettoman vähän tilaa.

3) Kirjojen tulee sisältää indoktrinaatiota myös siten, että niiden yleissävy on erittäin rationaalinen ja faktapohjainen ja tunnepitoiset ilmaisut on karsittu pois.  Kun rationaalissävyisessä tekstissä punotaan tosiasioiden kanssa yhteen mielipiteitä... saavutetaan se hyöty, että tosiasioiden ja mielipiteiden erottaminen toisistaan on todennäköisesti lukijalle ylivoimaista.

4) Kirjoja ei tule rakentaa moniarvoisuuden varaan.  Ts niiden punaisena lankana ei tule olla sen seikan havainnollinen esittäminen, että eri mielipidesuunnat tulkitsevat yhteiskunnan tilanteen syy- ja seuraussuhteineen eri tavalla.

 

Tutkimuksen mukaan 1970: Suomalaisten historian ja yhteiskuntaopin opettajien asennoituminen talouselämään oli taantumuksellisempi kuin minkään aineryhmän korkeakouluopiskelijoiden.  Opettajista 86 prosenttia vastasi olevansa samaa mieltä väittämän "valtiojohtoisuus talouselämässä johtaa byrokratisoitumiseen" kanssa, 77 prosenttia oli samaa mieltä väittämän "yksityisomistukseen perustuva talousjärjestelmä takaa korkean elintason" kanssa, vastaava prosentti 78 oli väittämän "voitontavoittelu on tarpeellista taloudellisen hyvinvoinnin edistämiseksi" kohdalla ja 76 prosenttia katsoi, että "mainonta on välttämätöntä elinkeinoelämän tehokkaan toiminnan kannalta".  Ainoastaan 15 prosenttia opettajista hyväksyi väittämän "yhteiskunnan omistukseen perustuva talousjärjestelmä varmistaa oikeudenmukaisemman ansioiden jakautumisen kuin yksityisomistukseen perustuva".  Jopa yleensä taantumuksellisista kauppatieteiden opiskelijoista 27 prosenttia hyväksyi väittämän.

 

Esi-, perus- ja lisäopetuksen opetussuunnitelmaa 2016 muotoillaan ja syksyllä 2012 julkaistiin luonnos.  Siinä mainitaan muun muassa ihmisyyteen kasvun tukeminen, ihmisoikeudet, yhdenvertaisuus ja uskonnollinen tunnustuksettomuus: "Perusopetus ylläpitää ja vahvistaa elämän ja ihmisoikeuksien kunnioittamista, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja hyvinvointia.  Alueellinen, sukupuolten välinen ja taloudellinen tasa-arvo on ollut perusopetuksen kehittämisen johtoajatus peruskoulujärjestelmään siirtymisestä lähtien.  Sitä täydentää laaja-alainen yhdenvertaisuusperiaate.  Oppiaineiden opetus (lisäys: ja koulun muu toiminta) on (ovat) puoluepoliittisesti sitoutumatonta ja uskonnollisesti tunnustuksetonta."   Opetus näyttää säilyvän porvarillisena.  Elämänkatsomustieto ET tulisi saada kaikille vapaasti valittavaksi.

 

Suomessa lasten päiväkoti, esikoulu ja koulu alkavat opettaa yrittäjyyttä.  Kilpailuyhteiskunnassa yksilöistä pyritään kasvattamaan yrittäjäkansalaisia, jotka vastaavat työllisyydestään.  Teinit käyvät liiketoiminnan kursseilla, lukiolaiset erikoistuvat yrittämiseen ja opettajat ovat markkinoijia.  Yliopiston opiskelijat saavat yrittäjyyskasvatusta.

 

EU-maiden on pakko soveltaa EUn periaatepäätöksiä, joiden mukaan koulutusta täytyy siirtää julkisesta yksityiseksi suuryritysten vaikutusvallan alaiseksi, kapitalismin kilpailuideologiaa sovelletaan opetuksessa ja yritysmaailman periaatteet tuodaan kouluihin ja yliopistoihin.  Nämä torjutaan, ja julkinen koulutus on maksutonta.

 

Lasten päivähoito ja esikoulu

 

Aamu- ja iltapäivähoito järjestetään sitä tarvitseville lapsille.  Mahdollisuus lasten päivähoitoon antaa naisille edellytykset kouluttautua.  Päivähoidon tulee olla maksutonta.  Kunnalliset päiväkodit eivät ole nykyään katsomuksellisesti neutraaleja.  Päivähoidon ja esikoulun tulee olla uskonnollisesti tunnustuksettomia.  Reilu päiväkoti -hanke viestii uskonnottomien katsomusoikeuksien puolesta päiväkodeille.  Rauhankasvatus aloitetaan.  Väkivalta mediassa ja tietokonepelissä vääristää maailmankuvaa ja on ongelma rauhankasvatuksessa.  Rauhankasvatuksen tulee olla kaiken kasvatuksen ja koulutuksen perusosana.

 

Kuperkeikka Esikoulut alkoi 2009 pitää päiväkotia Espoossa ja Porvoossa.  "Elämä on yrittämistä."  Kuperkeikka haluaa kasvattaa yritteliäitä, oma-aloitteisia ja vastuullisia ihmisiä, jotka osaavat vastata tulevaisuuden haasteisiin.  Kuperkeikan arvoja ovat dynaamisuus, uudistumiskykyisyys, rohkeus ja avoimuus.  Sen ilmapiiri on yrittäjähenkinen: "Yrittäjyyskasvatus on osa peruskoulun opetussuunnitelmaa heti ensimmäiseltä luokalta, mutta pohja luodaan päivähoidossa".  Joissain yksityisissä päiväkodeissa propagoidaan kapitalismia ideologisesti, mikä ehkäistään.

 

Maksuton esikoulu on poistettava ja muutettava peruskoulun ensimmäiseksi luokaksi kaikille kuusivuotiaille.  Lapsille tarkoitettua taidetta kuten teatteria, nukketeatteria, kirjallisuutta ja kuvitustaidetta pidetään saatavilla.

 

Peruskoulu

 

Lähikouluja tuetaan eikä lopeteta.  Lapsilla on subjektiivinen oikeus lähikouluun.  Peruskoulun tulee olla uskonnollisesti tunnustukseton.  Pakkouskonto näkyy niin, että lainsäädännöllisesti on rajoitettu evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvien lasten valinnanvapautta.  Uskonnonopetus on sosiaalistamista uskontoon.  Uskonnollisia väittämiä ei saa kertoa totena.  Lopetetaan koulun järjestämä koulutyöhön liitetty uskonnon harjoittaminen: koululaisjumalanpalvelukset ja uskonnolliset päivänavaukset.  Oppilaiden tulisi voida valita elämänkatsomustieto.  Huomioidaan lasten erilaisuus ja maahan muuttaneiden lasten tarpeet.  Peruskoulu on myös rauhankasvatuksen koulu.

 

Luokkakokoa pienennetään.  Oppilaanohjauksen, erityisopetuksen ja avustavan psykologisen ja sosiaalisen henkilökunnan määrää täytyy lisätä.  Koululaisten syrjäyttäminen ehkäistään koulu-, nuoriso- ja sosiaalitoimen yhteistyöllä.  Uusliberalistinen koulupolitiikka pyrkii jakamaan oppilaat eritasoisiin ryhmiin, mikä torjutaan.  Heikosti edistyviä oppilaita tuetaan.  Kannustetaan oppilaita jatkamaan lukioon tai ammatilliseen koulutukseen tahi molempiin.  Opetusohjelmaan ei sisällytetä kapitalismin ideologista opetusta.  Kasvatetaanko koululaisista keskenään kilpailevia yksilöitä vai yhteisön osana toimivia ihmisiä?  Koululaisille annetaan mahdollisuus laulaa, tanssia, soittaa, maalata, muovailla ja näytellä eli ilmaista taiteen keinoin tunteitaan ja ajatuksiaan. 

 

Lukio

 

Oppilaat voivat yhdistää lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opetusta.  Luokkakokoa on pienennettävä.  Oppilaanohjauksen ja avustavan henkilökunnan määrää lisätään.  Tarvitaan erityisopetusta, opinto-ohjausta ja oppilashuoltoa.  Oppimateriaalit siirretään verkkoon, jolloin oppilaiden ei tarvitse ostaa kirjoja.  Peruskoulussa tulee olla monenlaisia kerhoja, jossa oppilaat voivat harrastaa mieliaineitaan.

 

Ammatillinen koulutus

 

Oppilaat voivat yhdistää lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opetusta.  Oppilaat voivat valita oppisopimuskoulutuksen.  Estetään sen muodostuminen keinoksi yritysten hankkia halpaa työvoimaa.  Luokkakokoa pienennetään.  Oppilaanohjauksen ja avustavan henkilökunnan määrää lisätään.  Tarvitaan erityisopetusta, opinto-ohjausta ja oppilashuoltoa.  Oppimateriaalit siirretään verkkoon, jolloin oppilaiden ei tarvitse ostaa kirjoja.  Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tulee toimia yhteistyössä.

 

Korkeakoulututkimus ja -opetus

 

Yliopistoissa jatketaan perustutkimusta, jonka tuloksia siirretään opetukseen.  Lain mukaan yliopistojen pitää myös vaikuttaa yhteiskunnallisesti.  Opiskelun maksuttomuus säilytetään myös ulkomaalaisille.  On maksettava opintopalkkaa opintotuen sijaan, sillä opiskelu on työtä.  Ennen opintopalkkaa on maksettava ajan tasalla oleva opintotuki ja asumislisä.  Yliopistot ja ammattikorkeakoulut säilytetään ja niillä tulee olla autonomia eli tutkimuksen ja opetuksen riippumattomuus.  Niiden tulee toimia yhteistyössä.

 

Korkeakoulujen huippuyksiköitä (strategisen huippuosaamisen keskittymät SHOK) ei saa suosia, sillä se hävittää sivistysajatuksen.  Kuitenkin tekniikan yliopistot keskittyvät vahvuuksiinsa, koettavat kehittää yritysten antamaa tutkimusta, sopivat tutkimusaloista ja työnjaosta teollisuuden kanssa keskittämällä tutkimusvaroja.  SHOKit eivät onnistuneet parantamaan innovaatiotoimintaa eivätkä uudistamaan eri toimialoja.  Suuret yksiköt ovat heikosti toimivia kuten Aalto-yliopisto (eräs lyhennys A?).

 

Shanghai Jiaotong -yliopisto järjestää maailman yliopistot vuosittain paremmuusjärjestykseen.  Suomesta 500 parhaimman listalle pääsivät 2011 Helsingin yliopisto, Oulun yliopisto, Turun yliopisto, Itä-Suomen yliopisto ja Jyväskylän yliopisto.  Aalto-yliopisto oli 2010 listalla, mutta putosi 2011 pois 500 parhaalta listalta.  Tähän täytyy olla jokin painava syy Aalto-yliopistossa itsessään.  Se ei ollut 2012 myöskään 500 parhaan listalla, mutta muut mainitut suomalaiset yliopistot olivat edelleen listalla.

 

Yliopistouudistuksen jälkeen byrokratia lisääntyi, vaadittiin riittävä määrä koordinaattoreita ja tutkijakoulut romutettiin.  Valtion rahoitus hupeni uuden organisaation rakentamiseen, perusmäärärahoja pienennettiin, josta seurasi opettajien väheneminen.  Suomen akatemian rahoitus loppui.  Monella laitoksella on yli puolet ulkopuolista rahoitusta.  Koulutus luovutetaan yritysmaailmalle.  Teollisuus lahjoittaa professuureja.  Yliopistojen hallintoon on nimetty julkisuuden henkilöitä ja talouselämän vaikuttajia.  Yhteistyön yritysten kanssa eli sovelletun tutkimuksen tai tuotekehittelyn tulee hyödyttää kaikkia osapuolia.  Riippuvuus yksityisestä rahasta ei ole vaaratonta, sillä yksityiset yritykset tekevät tieteestä suljetumpaa.  Korkeakoulujen riippumattomuus tulee toteuttaa tutkimusaiheiden ja -menetelmien valinnassa sekä tutkimustulosten julkaisemisessa.  Tämä edellyttää korkeakoulujen riittävää julkista rahoitusta ja yksityisten tuotanto-, kauppa- ja finanssilaitosten irrottamista korkeakoulujen rahoituksesta.  Tutkimustulokset tehdään maksullisiksi eikä niitä jaeta julkisesti.  Tutkimustulosten on oltava julkisia, ei salaisia.

 

Suomen akatemia on väärin organisoitu epätieteellisin periaattein toimiva rahoitusorganisaatio ja omii rahoituspäätöksillään itselleen päätöksenteon perustutkimuksesta.  Akatemian käyttämien salaisten ulkomaisten "asiantuntijoiden" joukossa on ollut tiederikollisia ja kreationisteja.  Akatemia on nykymuodossaan lakkautettava ja organisoitava uudelleen tieteellisin periaattein kuten päätöksiltään ja niiden perusteluilta julkisesti toimivaksi aidoksi Tiedeakatemiaksi, joka olisi virkavastuussa valtion käyttämän tieteen pätevyydestä, tai akatemian rahat on jaettava tiedeyliopistoille toteutuneiden tieteellisten näyttöjen kuten asianmukaisten väitöskirjojen suhteessa.

 

"Erityistutkimuslaitokset" kuten Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos OPTULA, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, johon yhdistyivät 2009 Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes ja Kansanterveyslaitos KTL, sekä muut on joko saatettava asianmukaisen tieteellisen kontrollin (uudistettu Tiedeakatemia) alaiseksi tai lakkautettava, jolloin niiden tehtävät ja rahat on annettava tiedeyliopistoille.

 

Täytyy tukea tasapuolisesti tekniikan lisäksi muita aloja.  Opettajien lukumäärää kasvatetaan.  Opiskelijoiden ohjausta eli tutorointia lisätään.  Valtion rahoitus turvaa tutkimuksen ja opetuksen, ei yksityinen kuten Aalto-yliopistossa.  Kehitetään opiskelijademokratiaa, samoin kaikessa koulutuksessa.  Yliopistot ja korkeakoulut ovat rasismin vastaisia.  Lopetetaan yliopistojen avajaisjumalanpalvelukset, mutta vähintään järjestetään uskonnoton vaihtoehtotilaisuus.  Helsingin yliopiston Valtiotieteellinen tiedekunta järjesti 2011 promootiojumalanpalvelukselle vaihtoehtoisen tunnustuksettoman tilaisuuden.

 

Aikuiskoulutus

 

Edistetään koko elämän ajan kestävää oppimista - oppia ikä kaikki.  Matalan koulutustason omaaville turvataan aikuiskoulutus myös työehtosopimuksissa.  Säilytetään työväenopistot, kansalais- ja kansanopistot, opintokeskukset ja kesäyliopistot tukemalla niitä.  Tuetaan avointa yliopistoa ja avointa ammattikorkeakoulua sekä kehitetään niitä.  Vähälle koulutukselle jääneitä tuetaan työvoimapoliittisella tai omaehtoisella koulutuksella ylläpitämään ammattitaitoaan ja kehittämään itseään.  Erittäin tärkeä koulutusmuoto on ammattiliittojen ja ammattiosastojen opintopiirit sekä luottamusmies- ja työsuojelukurssit.  Vuotuinen laaja-alainen tapahtuma on Suomen sosiaalifoorumi, josta saa eväitä monenlaiseen toimintaan.

 

Taide, media ja kulttuuri

 

Mielekkäässä vapaa-ajankäytössä vaatimuksia ovat yhteiskunnallisten ohjelmien sattuva sisältö, kaikkien taiteellisten ohjelmien monipuolisuus ja korkeatasoisuus sekä ohjelmien suuri nautittavuusarvo.  Elämä on köyhempää ilman taiteita ja esteettisiä vaatimuksia, sillä ihminen kaipaa myös aistiensa, eettisten ja esteettisten taipumustensa ja eläytymiskykynsä kouluttamista.  Taide osaltaan auttaa tässä.

 

Taiteilijana oleminen merkitsee: uusien todellisuuksien löytämistä, porautumista uusiin aiheisiin, elämän tosiasioihin ja uusille elämänalueille.  Keksitään piileviä mahdollisuuksia, uusia arviointeja ja uusien arvokäsitysten muokkaamista.  Sokerikakkutyyli, väljähtynyt, mielistelevä sulavuus ja todellisuuden kaunomaalailu eivät kelpaa kuten ei pelkän harmaan käyttäminen.  Hyvät taideteokset ovat henkiseltä sisällöltään totuudellisia ja elämänläheisiä.  Hyvä taide on pedagogista, mutta pedagoginen taide huonoa.

 

Mikään taiteenlaji ei saa tunkea toista sivuun tai tehdä sitä tarpeettomaksi, ei televisio elokuvaa eikä romaani pienimuotoista kertomusta.  Tarvitaan esimerkiksi kuunnelmia, näytelmiä, suuria eeppisiä ja lyyrisiä runoelmia ja kärkeviä pikkurunoja, klassista konserttimusiikkia, sinfoniaa, laulua, kansanmusiikkia, improvisoitua musiikkia ja iskelmiä, monumentaali- ja muita veistoksia, ryhmäkuvauksia, historiallisia, asetelma-, tutkielma- ja maisemakuvamaalauksia - kaikkia ilmaisumuotoja käytetään.

 

Nauramisen, huvin, ilon, huumorin ja komiikan tarve on suuri.  Monet näytelmät, elokuvat ja televisionäytelmät ja pienimuotoinen kirjallisuus sekä parhaat harrastelija- ja ammattikabareet tyydyttävät tätä tarvetta.  Hyvä huumori liittyy syvään elämänviisauteen ja osuvaan kansanomaiseen sukkeluuteen.

 

Yhdessä taiteilijaliittojen, sanoma- ja aikakauslehtimiesliiton sekä kulttuuriministeriön kanssa on kehitettävä ohjelma kriitikoiden järjestelmälliseksi kouluttamiseksi, uusien kriitikkojen löytämiseksi ja kouluttamiseksi.  Kirjallisuus- ja taidekriitikot tarvitsevat syvällistä näkemystä konkreettisen luovan työn ongelmista ja läheisiä suhteita lukijoihin, kuulijoihin ja katsojiin, jotta he tuntisivat näiden tarpeet ja mielipiteet.  Julkisessa kriittisessä keskustelussa tutkitaan sitä, mikä taideteoksessa on onnistunutta ja paljastamaan syyt vähemmän onnistuneeseen tulokseen.

 

Maalaukset, veistokset ja rakennukset ovat vanhastaan taidetta varsinkin jos ovat esteettisesti arvokkaita.  Perinteellisen arvostelijan perinteellisessä puheessa sovelletut taiteet käyvät tuskin koskaan taiteesta.  Hän ei koskaan arvostele julisteita, lippurivistöjä, ravintolasisustuksia, katuja ja teitä, painia tai taitoluistelua, tuotepakkauksia, autoja, ehostuksia tai etikettejä.  Uusi taidearvostelu käsittää miten sekä perustaide että sovellettu taide ovat visuaalista kulttuuria, joka on osa henkistä kulttuuria ja osa koko yhteiskunnallista elämää, siitä riippuvaista ja siihen vaikuttavaa.

 

Porvarillinen taide pyrkii kaupallisuuteen.  Yhdysvaltalainen ja monikansallinen massakulttuuri ei korvaa taidetta, vaan passivoi yleisöä ja turruttaa aisteja.  Massakulttuurin sisältö on väkivallan ja rikollisuuden ihannoiminen tavallisina, jokapäiväisinä ja elämään kuuluvina ilmiöinä.  Maahanmuuttaneiden on annettava säilyttää oma kulttuurinsa ja sitä tuetaan.  Taide tuodaan ihmisten ulottuville.  Päävastuu kulttuurista ja taiteesta on yhteiskunnalla.  Tärkeä tehtävä on yhteistyö taiteilijoiden kanssa eri kulttuurialoilla.  Eri taiteenalojen pitää saada kansallisoopperaa, kansallisteatteria ja musiikkitaloa vastaavat tilat ja taloudellinen tuki.  Taiteilijoiden sairaus-, eläke- ja sosiaaliturva on muodostettava samaksi kuin muilla työntekijöillä.

 

"Kulttuuri"teollisuus voittoon perustuvassa taloudessa synnyttää kulttuurielämän saastan, roskan, pitkäpiimäisyyden ja autiuden.  Se valvoo musiikin toistokoneistoa elokuvaa, radiota, televisiota ja äänilevytuotantoa.  Konserttitoimistoilla se hallitsee konserttitoimintaa, kirjakerhoilla kirjamarkkinoita, viihdelehdillä ja aikakauslehtien viihdeliitteillä erityisesti sarjakuvilla "kultuuri"teollisuudesta on tullut lehtimonopolien ja suurkustantamojen osakas.  "Kulttuuri"teollisuuden voitot ja valta ovat suuret.  Se on tehnyt tosi taiteesta "taide"tavaran.

 

Kapitalismissa koulutuksessa kaikkialla vallitseva kilpailuhenki tukahduttaa kvaliteettien tajun.  Taiteelliset lahjakkuudet nähdään sijoituksina: tuosta ihmisestä voi tulla hyvä tai paras kuvanveistäjä tai oopperalaulaja tai näyttelijä.  Lastenkulttuurille ei länsimainen aikuisten kulttuuri kelpaa esikuvaksi.  Siksi on pyrittävä kehittämään lapsille kokonaan uusi heille sopiva kulttuuri.  Nykyisen lastenkulttuurin väkivaltaisuuden ja kaupallisuuden sekä sukupuolien roolijaon edessä ollaan lähes voimattomia.  Lapset näyttävät leikeissään porvarillisen yhteiskuntamme kaupalliset, teknokraattiset ja väkivaltaiset kasvot.  Lapsille on tarjottava uusia toimintamuotoja, jotka kehittävät lapsissa itsenäisyyttä, kriittistä ajattelua, aktiivisuutta, tietoisuutta ja solidaarisuutta.

 

Valtion elinten tulee tehdä pitkäntähtäimen suunnitelma kulttuurielämän aineellisteknisen perustan kehittämiseksi ja siinä varmistetaan kulttuurilaitosten säilyttäminen, entisöiminen ja asteittainen laajentaminen.  Uudisalueille, lähiöille luodaan mahdollisuudet seuraelämää ja yhteistä kulttuuritoimintaa varten kuten kerhohuoneita ja kirjastoja.  Tällaiset tilat sisällytetään asuntotuotannon normistoon.  Otetaan huomioon monikäyttömahdollisuus ja järkiperäinen konstruktio.  Kaupunkien ja kuntien kulttuuri-, kansansivistys-, urheilu- ja ajanvietelaitokset toimivat yhdessä.  Tärkeiden kohteiden, esimerkiksi nuorisokerhojen, vanhustilojen, kulttuuritalojen, kirjastojen ja elokuvateattereiden varustetasoa nostetaan.  Kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia hoidetaan ja ne säilytetään.

 

Kulttuurielämän ja taiteellisen luovan työn kehittämisen päämääränä on palvella ihmisen parasta, työväenluokan ja koko työtätekevän kansan etuja.  Kulttuuripolitiikka tähtää ihmisten henkiseen rikastuttamiseen, jokapäiväisen elämän tekemiseen entistä miellyttävämmäksi ja mielekkäämmäksi jokaiselle kansalaiselle.

 

Taiteen suhde todellisuuteen on kuin viinin suhde viinirypäleeseen.

 

Taide ja kitsch

 

Onko taidetta se, mikä on gallerioissa ja museoissa?  Onko niissä kitschiä?  "Taidetta on se, mikä taiteena esitetään."  Kitsch on elitistinen käsite.  Kitschiä ovat halvat kuvat, joita myydään laitakaupungin gallerioissa ja tavarataloissa.  Kitsch syntyy, kun suurella joukolla ihmisiä on rahaa sen ostamiseen, kuten McDonaldsin pikaruoka, muovipuut tai tekokukat.  Toisaalta suuri kukkaviljelmä kuluttaa vettä saman verran kuin pieni kaupunki, joten muovi- ja paperikukat ovat kannatettavia.  Kitschiä ovat puutarhatontut, rusettikaulaiset kissanpennut ja töräytteleviltä näyttävät saksanhirvet.  Tavallisen yhdysvaltalaisen elämässä on vähän sitä, mikä ei ole kitschiä.

 

Television Dallasin ja Dynastian menestys osoittaa, että ihmisten veljeys voidaan perustaa kitschiin.  Joukkotiedotusvälineiden estetiikasta tulee kitschin estetiikkaa.  Kun tiedotusvälineet tunkeutuvat elämäämme, kitschistä tulee esteettinen ja moraalinen koodi.  Kitsch on vetoavaa ja ihmisiä miellyttävää: pörröinen kissanpentu, koiranpentu, uskollinen koira, itkevä pikkupoika, majoja sveitsiläisessä alppimaisemassa, pitkäsäärisiä neitoja viettelevine silmineen ja aistikkaine suineen, viulua soittava alaston neito meren rannalla auringonlaskua vasten, suutelevia pareja kuutamossa, myrskyisää merenrantaa laukkaavia villejä oreja, hymyileviä kerjäläisiä, iloisia kääpiöitä, surullisia klovneja, Aku Ankkoja ja joulukortteja.  Näillä on vahva tunnelataus.

 

On monenlaista kitschiä: Jeesus-lapsi, pateettinen neitsyt Maria, ristiinnaulittu Jeesus, onnesta säteilevät työläiset ja hymysuiset kolhoosinaiset "kolhoosiooppera"elokuvissa.  Mainostoimistot tuottavat kapitalistista kitschiä.  Natsikitsch: leppoisa Hitler lapsi sylissään.  Kitschkuvista ei epäillä, mitä ne esittävät, eikä kitsch salli epäselvyyttä tai monimielisyyttä.  Kun taide voimistaa aistikokemustamme maailmasta, kitsch turruttaa sitä.  Stereotyyppisen, tavanomaisen ja kaavamaisen kuvan herättämät assosiaatiot ovat samat kuin nimilapun herättämät.  Israelilainen kitsch, joka esittää hasidijuutalaisia tanssimassa Jerusalemin itkumuurin edessä, menee Israelissa kaupaksi, mutta ei Teheranissa tai Bagdadissa.

 

1. Kitsch esittää kohteita tai aiheita, joita pidetään yleisesti kauniina tai joilla on selvä tunnelataus.

2. Kitschin esittämän kohteen tai aiheen tulee olla välittömästi tunnistettava.

3. Kitsch ei oleellisesti rikastuta esitettävään aiheeseen liittyviä assosiaatioita.

 

Kitschin käsite on laajentunut monille alueille: sentimentaalinen konservatiivinen roskakirjallisuus, supermarketromaanit, romanttiset melodramaattiset romaanit, musaki, Eurovision laulukilpailut, purjelaivan muotoiset ravintolat, hampurilaisen muotoiset McDonaldsin kioskit, kärpässientä esittävät bensiiniasemat, Beverly Hillsin miljonäärien huvilat, Hitlerin ja Mussolinin aikainen arkkitehtuuri, huonekalut, matkamuistot, kuvakortit, Michelangelon Davidin muovijäljennös, Milon Venuksen saa "alkuperäisenä" molemmin käsin varustettuna, Mona Lisa mosaiikkina, tapetit, vaalikampanjat, mainoksen käyttämät valokuvat, uskonto (on kansan oopiumia) ja niin edelleen.

 

Viestintä- ja mediakasvatus

 

Ymmärtääksemme kirjoja, lehtiä, sarjakuvia, radiota, televisiota, internetiä ja mainoksia tarvitsemme viestintä- ja mediakasvatusta, jotta oppisimme medialukutaitoa.  Viestintä on viestien vastaanottamista ja niiden tuottamista.  On tiedettävä ja on vaikutettava siihen, kuinka viestintää tuotetaan, kuinka siihen osallistutaan ja mitä sen vastaanottamisessa tapahtuu.  Viestintäkasvatuksella ihmisiä kehitetään kriittisiksi viestinnän käyttäjiksi, jotka tajuavat viestinnän yhteiskunnallisuuden.  Arvioimme viestinnän luotettavuutta ja ymmärrämme viestien merkityksiä.  Tiedostamme viestinnän kulttuuriset, esteettiset ja eettiset arvot.  Viestintä- ja mediakasvatus kulkee punaisena lankana kaikessa koulutuksessa.  Sillä vaikutetaan arvoihin, mielipiteisiin ja asenteisiin.  Viestintäkasvatukseen kuuluvat media- ja ilmaisukasvatus.

 

Valtavirtamedian ammattilaiset suojelevat yksityistä valtaa luomalla illuusion, jonka mukaan yleisölle tarjotaan "puolueetonta" tietoa ja laajaa tosiasioiden, mielipiteiden ja näkökulmien kirjoa, minkä perusteella kuka tahansa yksilö voi muodostaa oman valveutuneen maailmankuvansa.

 

Länsimainen valtamedia on viime aikoina taantunut.  Sitä ohjaa Yhdysvaltojen johdon tiedotus täydennettynä puolustusministeriön eli Pentagonin propagandalla.  Näitä välittävät edelleen suuret uutistoimistot.  Euroopan unioni ja Suomen valtamedia toistavat papukaijamaisesti rähmällään nöyristellen propagandaviestit.  Suomen valtamedia on angloamerikkalaistunut.  Hyviä valtioita ovat ne, joissa toteutetaan USAn "vapautta" ja "demokratiaa" eli yrittäjien vapautta ja kapitalismia.

 

USAn lieasta irronneista valtioista länsimainen valtamedia välittää vääristyneitä ja valheellisia tietoja.  Esimerkkinä ovat Kuuba, Korean demokraattinen kansantasavalta ja Venezuela.  Pyritään vetoamaan tunteisiin järkevyyden sijaan ja pimitetään julkisuudelta vallankumouksen saavutukset esimerkiksi lukutaidottomuuden poistaminen.

 

Yhdysvaltain valtamedia syyttää muun muassa Kiinaa ja Kuubaa ihmisoikeuksien rikkomuksista peittääkseen omia ihmisoikeuksien loukkaamisiaan.  Samoin muiden läntisten suurvaltojen valtamedia syyttää muita maita samoista rikoksista peitelläkseen omia ihmisoikeusrikoksiaan.  Läntinen valtamedia ei juuri kiinnitä huomiota Israelin harjoittamaan palestiinalaisten ihmisoikeuksien rikolliseen loukkaamiseen.

 

Länsimainen valtamedia harrastaa indoktrinaatiota.  Tiedotusopissa se (ujuttaminen, mieleen iskostaminen, aatteeseen saattaminen, uskotus) on sanoman tuottajan vaikuttamaan pyrkivää viestintää, jossa viestinnän kohde ei tiedosta olevansa vaikutuksen kohteena.  Jos kohde huomaa vaikuttamisyrityksen, indoktrinaatio muuttuu propagandaksi, joka voi olla totta tai valhetta.  Propaganda on läheistä sukua mainonnalle.  Indoktrinaatiota toteutetaan sääntelemällä uutisvirtaa ja uutispainotuksia joukkotiedotusvälineissä eli mediassa.  Kun asioista tuotetaan uutisia valikoimalla riittävän yksipuolinen kuva, alkaa yleinen mielipide muodostua halutun kaltaiseksi.  Länsimainen valtamedia käyttää yhä enemmän kuvien manipulointia.

 

Museot

 

On vaalittava kaikkia kansan - ja kulttuuriperinteitä elävästi välittämällä niitä ihmisille.  Mikrohistoriaa ei saa unohtaa.  Museoiden määrärahat palautetaan vähintään ennalleen.  Museoissa kuten elokuvissa on kansakuntamme muisti.

 

Kirjastot

 

Lähikirjastoja tuetaan eikä lopeteta.  Kirjaston lopettaminen vaikeuttaa lasten, vanhusten ja vaikeasti liikkuvien kirjastossa käyntejä suhteellisesti enemmän kuin terveiden aikuisten.  Kirjastoverkkoa on tihennettävä.  Kirjastot tarjoavat kirjoja, äänilevyjä, lehtiä ja tietokoneita.  Kirjastot säilytetään maksuttomina.  Turvataan kirjastojen määrärahat.  Jos kirjastossa luetaan ääneen kirjoja lapsille, ei tästä tarvitse maksaa tekijänoikeusmaksuja kuten Belgiassa on esitetty.

 

Ihmiset eivät kirjastoissa ryntäile kirjahyllyjen välissä ahnehtien kaikkea tolkuttomasti itselleen, sillä he tietävät etteivät kirjat lopu kesken.  Kirjastoissa ei vastaan kävele myyntimiehiä manipuloimassa ihmisiä ja markkinoimassa heille kirjoja, vaan jokainen saa kulkea hyllyjen välissä rauhassa ja valita kirjan, mikä häntä aidosti kiinnostaa.  Kirjasto opettaa ottamaan kerralla sen mitä tarvitsee. Tämä on vaarallinen markkinatalouden vastainen toimintatapa!

 

Ammattilaiset ja harrastajat

 

Ammattilaisten ohella tuetaan harrastajien taidetoimintaa huolimatta jaosta akateeminen ja ei-akateeminen taide.

 

Apurahat

 

Koska taiteilijoiden tulot ovat tavallisesti pienet ja satunnaiset, taiteilijat, kirjailijat ja kääntäjät tarvitsevat apurahoja ja tekijänoikeuskorvauksia.  On esitetty tekijänoikeuksista luopumista, mutta tämä edellyttää kunnon palkan maksamista tekijöille ja kalliiden raaka-aineiden hankinnan tukemista.  Taiteilijapalkka saattaa aiheuttaa jyrkän eron ammattilaisten ja harrastelijoiden välillä.

 

Näyttelytilat

 

Kaikkien ulottuville perustetaan näyttelytiloja, joissa ammattilaiset ja harrastajat voivat esitellä teoksiaan.

 

Kuvataide ja veistotaide

 

Kuvaamataidetta on tuettava.  Kuvaamataide ei ole arkkitehtuurin koristeellinen lisä, vaan ne muodostavat harmonisen kokonaisuuden.  Kuntien ja valtion on tilattava rakennusten suunnitteluvaiheessa teoksia, jotta arkkitehdit ja kuvaamataiteilijat pääsevät luovaan yhteistyöhön.  Lapsia ja nuoria innostetaan taiteen maailmaan.

 

Yksinkertaisten symmetristen kuvien suosio on usein, ei aina, yhteydessä konservatismiin, autoritaarisuuteen, dogmaattisuuteen ja defensiivisyyteen.  Konservatiivien mukaan taide edustaa ikuisia kansallisia ja kaupallisia arvoja, kansakunnan parhaimpien poikien saavutuksia.  Taidepolitiikassa on kysymys jonkin ryhmän taidekäsitykseen ja sen etuihin perustuvasta politiikasta.  Taideyleisö edustaa suppeaa osaa yhteiskuntamme ylärakenteesta.  Mesenaatit ostavat taiteilijoiden töitä, koska ne ovat sijoituskohteita.

 

Tarvitaan kunnalliset ja/tai valtiolliset työtilat kuvataiteilijoille ja maksuttomia näyttelytiloja.  Galleriat eivät innosta yleisöä, sillä ne ovat (pikku)porvarillinen kapitalistisen maailman ilmiö.  Taidemarkkinoita seuraa väärentäminen.  Kuvan arvo on sen signeeraukseen liittyvissä taloudellisissa arvoissa.  Ollaan tekemisissä länsimaisen kapitalismin ehdoilla toimivan taiteellisen ylärakenteen ja siinä ilmenevien vieraantumis- ja fetisismi-ilmiöiden kanssa.  Vapaan taiteen ideologia johtaa kaupalliseen eliittikulttuuriin, vaikka taiteen tulee toimia aktiivisena tekijänä, ottaa kantaa sosiaalisiin ja poliittisiin ongelmiin.

 

Menneinä vuosisatoina useimmilla kuvilla on ollut propagandatehtävä, uskonnollinen, poliittinen tai kasvattava.  Taidetta taiteen vuoksi -periaate syntyi 1900-luvulla.  Bertolt Brecht ihmetteli, kuinka taide voisi vaikuttaa ihmisiin, jos se ei piittaa siitä, mitä ihmisille tapahtuu?  Kuvataiteilija, graafikko ja kuvanveistäjä Pablo Picasso sanoi, että "taiteilija on poliittinen henkilö... Maalaustaide ei ole koristavia tehtäviä varten.  Se on viholliseen kohdistettava hyökkäysase ja puolustuskeino."  Julisteella on iskevä, selkeä ja helposti ymmärrettävä esitystapa ja kommunikaatiotehtävä, se toimii "tavallisen" ihmisen ulottuvilla, kaduilla ja seinillä.

 

Ei ole mahdollista, että taitelija toimii yhteiskunnan ulkopuolella.  Taiteilijat, jotka luulevat toimivansa yhteiskunnan ulko- tai yläpuolella, myyvät taulujaan rikkaiden ihmisten seinille ja kuvanveistoksiaan kaupunkien statussymboleiksi.  Kapitalismissa kunnia ja apurahat tulevat taiteilijoille, jotka parhaiten pokkuroivat järjestelmää.

 

Kirjallisuus

 

Kirjallisuuden kehittyminen edellyttää kustantamojen ja kirjailijoiden välisen luottamussuhteen syventämistä yhteisen luovan ponnistelun ilmapiirissä, josta kirjailijat saavat uusia virikkeitä työlleen ja jossa kustantamotoiminta kehittyy.  Yhteiskunnallisesti kantaaottavat teokset ovat suositeltavia.  Valistetaan ihmisiä, että on antoisampaa lukea muuta kuin kioskikirjallisuutta.

 

Kirjailijat voivat kirjoittamisella taivutella lukijoita tai ravistaa heidät hereille sosiaalisesta tiedottomuudesta.  Materialistisen maailmankatsomuksen luullaan usein sulkevan taiteen järjellisten toimintojen ulkopuolelle, vaikka asia on päinvastoin.  Lukutaito ei lukutaitoisessa lännessä ole yksiselitteinen asia, eli ymmärretäänkö luettu teksti vai luetaanko kirjoja lainkaan.

 

Lukekaa enemmän väsymättä, kynä kädessä ja tehkää merkintöjä!  Jättäkää kirjojen väliin muistilappuja kaikkiin kohtiin, jotka ovat kiinnittäneet huomiotanne!  Älkää pitäkö kirjojanne siisteinä!  Kirjoittakaa reunat täyteen merkintöjä!

 

Sirkus

 

Sirkuskoulutus tulee säilyttää.  Turun ammattikorkeakoulun taideakatemian sirkuksen suuntautumisvaihtoehto aiottiin lopettaa, kun opiskelijat olivat esiintyneet 2011 Turun Euroopan kulttuuripääkaupungissa, mutta lakkautus torjuttiin.  Perinteinen Haminan teinisirkus on antanut vuodesta 1973 harrastusmahdollisuuksia lapsille ja nuorille.  Suomen NuorisoSirkusliitossa on 39 jäsentä: sirkuskouluja, -kerhoja ja oppilaitoksia.  Suomalaista sirkusta esitettiin 2011 yhteensä 1341 kertaa ja katsojia oli yli 400000.  Sirkusryhmä on kollektiivinen ja perustuu jäsentensä lujaan luottamukseeen toisiinsa varsinkin ryhmäakrobatiaesityksissä.  Uusi sirkus on monipuolinen ja esittää vanhaan telttasirkukseen verrattuna melkein mitä vain.  Jotkut klovnit ovat erikoistuneet käymään sairaaloissa lastenosastolla.  Eräät sirkustaiteilijat ovat vierailleet Palestiinan Nablusissa esiintymässä alakouluissa ja opettamassa lapsia Nablusin sirkuskoulussa.  Vastaavia kotimaisia ja kansainvälisiä toimia on tuettava.

 

Valokuva

 

Valokuva on eräs väline, josta on tullut inhimillisen kulttuurin muisti.  Muita ovat kirjoitus, kirjapainotaito, äänitallenteet ja elokuva.  Päivittäisestä valokuvien katselemisesta ihmiselle muodostuu psyykkinen malli: kuvien esittämästä maailmasta tulee kuin oman kokemuksemme osa.  Nykypäivänä saamamme vaikutteet meitä kiinnostavista maista ja kulttuureista tulevat lähinnä valokuvien (joista elokuvat ja televisiokuva muodostuvat) välityksellä.

 

Monilla on kotonaan perhealbumi tai vastaava ja nykyään kuva-arkisto tietokoneen muistissa tai verkossa.  Taidevalokuvista järjestetään näyttelyitä.  Valokuva leviää lehtikuvana ja kirjojen kuvituksena.  Mainoskuva on oma lajinsa.  Valokuvaa tarvitaan kaikkien painokuvien valmistuksessa.  Filmin tai kuvailmaisimen ja todellisuuden välissä on objektiivi, jonka välittämästä kuvasta päättää kuvaaja, ihminen, tietoisuus.

 

Lehtivalokuva on sanoma.  Tämän viestikokonaisuuden muodostavat lähde, kanava ja vastaanottaja.  Lähde on lehden toimitus, joukko ammatti-ihmisiä, joista jotkut ottavat kuvan, yhdet valitsevat, rajaavat ja muokkaavat sen ja toiset otsikoivat sen, kirjoittavat kuvatekstin ja jutun.  Kielellinen sanoma on valokuvan tekstiyhteys, kuvateksti tai kuvan otsikko.  Määränpää on lehden lukijat.  Kanava on lehti itse.  Lisäksi vaikuttavat kuvien taitto ja lehden nimi, joka voi vaikuttaa valokuvan tulkintaan.  Toisaalta oikeistolaiset ja vasemmistolaiset lehdet laativat samalle valokuvalle erilaiset kuvatekstit.

 

Lehtikuva ei ole taiteellinen valokuva.  Valokuvaa ei vain havaita, vaan se tulkitaan vastaanotossa.  Valokuvalle saadaan lisämerkityksiä trikeillä (kuvankäsittely, fotomontaasi) ja poseerauksella.  Useat valokuvat muodostavat sarjan kuvalehdissä.  Kuvateksti on loisviesti, joka kommentoi kuvaa, soluttaa siihen yhden tai useampia toissijaisia merkityksiä.

 

Kannustetaan lapsia ja nuoria kuvaamaan digikameroilla, mikä on helppoa ja huokeata.  Tarvittaessa lainataan heille kameroita.  Opetetaan kuvankäsittelyn alkeita.

 


 

Elokuva

 

Kaupunkeja syntyi 1800-luvun lopulla runsaasti.  Vakiintuneet massahuvit varietee, teatteri, sirkus, ooppera ja operetit eivät riittäneet.  Syntyi sekä kaupallinen että esteettinen elokuva.  Elokuva on sekä tallennusta että kieltä.  Elokuvan taide on uusi tapa kirjoittaa liikkuvin kuvin ja äänin, siis tuntea. Montaasi (leikkaus) on siirtymä kuolleista kuvista eläviin kuviin.  Kaikki puhkeaa uudelleen kukkaan.  Ääni ei saa toimia naturalistisella tasolla vaan kontrapunktisesti leikkauksen ainesosana kuvasta erillään olevana tekijänä.  Elokuvan ohjaus on katsetta, montaasi on sydämensykettä.  Tavanomainen elokuva, televisio, radio ja aikakauslehdet ovat tarkkaamattomuuden koulu: katsotaan näkemättä, kuunnellaan kuulematta.

 

On vähennettävä angloamerikkalaisten elokuvien tuontia ja esitettävä enemmän muiden maiden tuntematonta elokuvatuotantoa.  Opetetaan lapsia ja nuoria tekemään elokuvia videokameroilla.  Tämä luonnistuu kouluissa ja kerhoissa, joissa on kameroita ja elokuvan leikkausmahdollisuus.

 

Elokuvamusiikki ei saa musiikillisesti kuvittaa elokuvan tapahtumia.  Naiivi kuvittava menetelmä sopii humoristisiin tai irvaileviin elokuviin.  Vokaali- ja soitinmusiikkia voidaan uudella tavalla käyttää elokuvassa siten, että musiikki asetetaan valkokankaan tapahtumia vastaan.  Tämä tarkoittaa, että musiikki ei maalaile pohjatunnelmaa kuvan tapahtumille, vaan selittää ja kommentoi niitä.  Musiikin opetuksessa on kiinnitettävä huomio myös elokuvamusiikkiin.

 

Musiikki ja laulu

 

Eniten ihmisessä olen rakastanut ihmisen laulua - - -/ Laulun minä ymmärsin/ kaikilla kielillä laulettuna.


Runoilija Nazim Hikmet

 

Säveltäjä Hanns Eisler: "Emme voi ruokkia nälkäisiä lauluillamme, emme voi tehdä musiikistamme hiiliä paleleville ja asuntoa asunnottomille, mutta musiikkimme voi viitoittaa tien toivonsa menettäneelle.  Se voi sanoa tietämättömälle, kuka varasti hänen leipänsä, hiilensä ja asuntonsa.  Laululla voi tehdä masentuneesta taistelijan."

 

Taitava pianisti ajattelee sormillaan eikä rämpytä.

 

Musiikillinen lukutaidottomuus pitää poistaa uudella musiikkikasvatuksella.  Lapsia ja nuoria innostetaan harrastamaan musiikkia, soittamaan orkesterissa ja laulamaan kuorossa.  Näin he saavat mainion elinikäisen harrastuksen tai ammatin.  Muodostetaan maallikkojen ja musiikinharrastajien musiikkiliike, joka rakentaa musiikkikulttuuria.

 

Konserttimuoto nykyisellään merkitsee tavaratuotannon suhteiden työntymistä musiikkiin.  Tätä kuvaavat konserttilippujen ostaminen, nuottitekstien myynti ja "musiikkitavaroita" tuottavan musiikkimiehen käsite.  Porvarillinen musiikki on hallitsevan luokan taidetta.  Proletariaatin ja porvariston musiikin vastakohtaa kuvataan lattealla tavalla "helpon" ja "vaikean" musiikin väliseksi vastakohdaksi.  Väitetään myös, että on olemassa vakavaa ja ei-vakavaa musiikkia tai vakavaa ja kevyttä musiikkia.  Porvarillinen musiikkirintama hyväksyy maltillisen työväenmusiikin.  Se sanoo, että musiikin ei pidä heijastaa maailmankatsomusta, vaan musiikin on oltava puhdasta leikkiä sävelillä, eikä se saa sanoa mitään ihmistä koskettavaa.

 

Teatteri

 

Teatterissa tehdään nykyisin myös tutkivaa toimitustyötä.  Teatteri on agitaation väline.  Laitetaan katsoja ajattelemaan, pohtimaan näyttämötilanteiden ja henkilöhahmojen kautta esitettäviä ongelmia.  Laitetaan hänet miettimään ja väittelemään.  Teatteri panee toisaalta katsojan ajattelemaan, toisaalta se vaikuttaa hänen tunteisiinsa.  Teatterissa sanan ohella käytetään musiikkia, valoa, kuvataiteita, rytmistä liikuntaa, tanssia, elokuvaa, voimistelua ja klovnitaidetta.

 

Näyttelijän keskeinen asema teatterissa johtuu kysymyksestä: kuka välittää katsomoon sen henkisen latauksen, jota ilman teatteriyleisöä ei saa jättää - eihän sitä ole koottu teatteriin siksi että teatteriesitys saataisiin vietyä läpi liiketoimena.  Teatteri on rakennettava siten, ettei katsoja joudu vastaanottamaan paljasta juonta, vaan hän kokee uuden vallankumouksellisen muodon kautta vahvasti vallankumouksellisen, loistavan, rikkaan ja vivahteikkaan sisällön.  Älkää yrittäkö liikoja!  Luottakaa katsojaan, hän on paljon viisaampi kuin yleensä luullaan.  Antiikin kreikkalainen näytelmäkirjailija, poliitikko ja sotapäällikkö Sofokles tiesi tämän.  Sofokleen mestarilliset draamat toivat esiin katsojien pähkäiltäväksi yhteiskunnallisia seikkoja ja niiden moraalista mielekkyyttä tuomatta esiin, melkein Freiren tapaan, valmiiksi pureskeltuja ratkaisuja.

 

Pitää tukea arvostelevaa teatteria, ei teattereita, jotka esittävät hömppäkassakappaleita.  Kouluissa teatterikerho auttaa lapsia ja nuoria ilmaisemaan itseään.  Ei saa unohtaa harrastajateattereita eikä nukketeatteria.

 

Tanssi ja baletti

 

On tuettava monenlaista tanssitaidetta.  Kannustetaan ihmisiä tutustumaan tanssiin teattereissa sekä osallistumaan tanssikoulujen opetukseen.  Kehitetään uutta tanssimusiikkia.  Pyritään saamaan lapsia ja nuoria tanssiharrastukseen. 

 

Ooppera

 

Oopperan tukea voidaan pienentää, sillä oopperassa käyvät lähinnä äveriäät ihmiset näyttäytymässä, ja heillä on varaa kalliiseen pääsylippuun.  Teatterikiikarilla he katselevat katsomoon, näkyykö tuttuja, keiden seurassa he ovat, ja kuinka he ovat pukeutuneet.  Epäasiallinen suhtautuminen tässä oopperaan johtuu sen saamasta ylisuhteellisesta tuesta, vaikka eri aloja tulisi tukea tasapuolisesti.

 

Muut teokset

 

Digitaalinen taide, digikuva, digivideo, multivisio, verkko ja muut ovat sähköisiä tieto- ja taidemuotoja.  Laajakaistan rakentaminen olisi pitänyt aloittaa heikoimmilta alueilta eli syrjäseuduilta eikä pääkaupunkiseudulta.  Suomen kulttuuriperinnöstä on digitalisoitava tekijänoikeuksista vapaa aineisto kaikkien käytettäväksi verkossa.  Verkkoon on siirrettävä riittävästi tietoa ja teoksia työväestön saataville.

 

Radio

 

Julkisen palvelun yleisradioyhtiöiden tehtävät tulevassa mediassa ovat epävarmat.  Ei tiedetä, miten muuttuu yleisradiotoiminta Euroopassa.  Suomessa porvaristo haluaa lohkoa Ylen pieniksi yhtiöiksi ja myydä ne.  Ehkä Yle jää täydentäväksi palvelun tarjoajaksi.  Yleisradioyhtiöt on säilytettävä riippumattomina verovaroilla.  EU toimii julkisen palvelun portinvartijana.

 

Ylekään ei ole välttynyt kaupallisen radiotoiminnan kaltaiselta yksipuolistavalta ohjelmatarjonnalta.  Esimerkkinä tästä on kaikkialla läpitunkeva angloamerikkalainen musiikkiohjelmisto.  Radio Suomen Yöradiokin, mikä ei varmaankaan ole suunnattu ensisijaisesti teini-iässä olevalle kuuntelijakunnalle, näyttää tuntevan sanoitetuissa musiikkiesityksissä lähinnä vain englannin kielen.  Toisin sanoen levyvalikoima käsittää etupäässä Yhdysvalloissa ja Englannissa tuotettua materiaalia tai sitten jossain määrin muuallakin tuotettua, mutta englanniksi sanoitettua.  Suomeksi esitettyä kuulee selvästi vähemmän.  Muista kielistä ei sitten ole näyttöä kuin ani harvoin.  Venäjää, ranskaa, italiaa eikä ruotsiakaan kuule juuri koskaan, saati sitten kaukaisempien maiden tuotteita.  Ohjelmapolitiikka ja toimittajakoulutus kaipaisivat pikaista tuuletusta ja mielen avartamista.

 

Ylen Radio Puhe perustettiin pari vuotta sitten suurin odotuksin.  Sen ohjelmistoon kuuluva Elävä Arkisto voitaisiin lopettaa tarpeettomana, koska se ei näköjään tarjoa enää muuta kuin jo viiteen kuuteen kertaan esitettyjä uusintoja.  Onko arkistot jo käyty lävitse ja toimitettu esityskuntoon vai toimiiko studiotilassa pelkkä nauhuri?

Moni kaupallinen radioasema lähettää sellaista ohjelmaa, että siinä on saman verran sanomaa kuin kohinassa.  Noin 90 prosenttia paikallisradioista on kansainvälisten mediayhtiöketjujen omistuksessa.  Ylen radion on kehitettävä itsenäisiä taidemuotoja kuten kuunnelmia.  On lähetettävä korkeatasoisia puhe- ja musiikkiohjelmia.  Tulee perustaa eri puolille Suomea Lähiradion kaltaisia sananvapautta lisääviä radioasemia, joita kansalaisjärjestöt, yhteisöt ja maahan muuttaneet voivat käyttää edullisesti.  Valtion pitää tukea niitä.  Yhteisöradiot antavat viestinnän koulutus- ja alustuspalveluita sekä ohjelma-aikaa.  Ohjelmat laitetaan myös verkkoon, sillä monet kaapelitelevisioyhtiöt eivät välitä yhteisöradioita kaapelissaan.  Epäkaupallinen yhteisömedia antaa toiminnallista mediakasvatusta.

 

Televisio

 

Yle on saatettava todellisen demokraattisen kontrollin alaiseksi.  Yle on tuottanut sellaista oikeistolaista ohjelmaa muun muassa tieteen vääristelyä, joka ei kaupallisten kanavien kautta ole mennyt kaupaksi.  Yle on vapautettava tehtävästään hallituksen propagandavälineenä ja muutettava työväen viestimeksi.  Yle pimittää tietoja muun muassa Jyrki Kataisen hallituksen toimista.  Valitettavasti Yle matkii kaupallisia mainosrahoitteisia kanavia.  Ylen rahoituksesta täytyy huolehtia niin, että Yle voi tuottaa ja levittää kulttuuriohjelmia sekä laatuelokuvia.  Ylen pitää kehittää ja tuottaa televisionäytelmiä.  Ylen ohjelmisto on kehitettävä monipuoliseksi.  Ylen televisio-ohjelmien luomiseen osallistukoot lähes kaikkia taidelajeja edustavat taiteilijat kuten runoilijat ja kirjailijat, säveltäjät ja sovittajat, maalarit ja graafikot.

 

Maksuttomienkin televisiokanavien päivittäiset ohjelmatiedot ovat masentavaa lukemista.  Lähes säännöllisesti voidaan panna merkille, että Ylen ykkönen, kakkonen sekä MTV3 ja Neloskanava tarjoavat ilta toisensa jälkeen lähes pelkästään Yhdysvalloissa valmistettuja tusinaelokuvia (sarjojen lisäksi).  Joten "valinnan" varaa on!  Vai onko?  Pitävätkö toimitukset katselijoita aivottomina idiootteina vai eikö maailmassa elokuvia tuoteta muualla kuin Hollywoodissa?  Miten olisi Venäjä, Euroopan suuret maat, Intia, Kiina ja muut, missä elokuvatuotanto on todella suurimittaista?  Ja laatuakin löytyy.  Toimituksille kaivataan ryhtiä ja mielikuvitusta.

 

Myös urheiluohjelmien katsojia on monessa yhteydessä vaivannut päälle tunkeva yhdysvaltalaisuuden ihannointi.  Tämä yhdistyy samalla esimerkiksi Ylen television urheilutoimittajien kielitaitoon, mikä on kotimaisten lisäksi poikkeuksetta vain englanti.  Räikeimmin tämä näkyy yleisurheilun suurtapahtumien (olympiakisojen sekä MM- ja EM-kisojen) yhteydessä.  Ylen kenttätoimittajat haastattelevat etupäässä vain yhdysvaltalaisia tai muita englanninkielisiä lajivoittajia ja menestyjiä.  Vahingossakaan kohdalle ei satu muiden maiden edustajia, joita olisi kuitenkin kohteliasta haastatella ja antaa heidänkin kertoa tuntemuksensa ja näkemyksensä.  Eikö tulkkeja ole varaa palkata vai onko tämä puhdasta välinpitämättömyyttä? Toinen asia on sitten suomalaisten osanottajien kohtelu.  Oli urheilijan sijoitus mikä hyvänsä, niin siitä riittää kertomista ja spekulointia loputtomiin!  Urheilutoimituksenkin olisi syytä herätä siihen, että elämme monikansallisessa ja -kielisessä maailmassa.

 

Kaupallinen televisio tekee uutisista viihdettä ja loppukevennyksen lisäksi keventää uutisia.  Mainokset katkaisevat uutiset, elokuvat ja muut ohjelmat, jotka itse asiassa sitovat mainoksia ja pakottavat yleisöä seuraamaan mainoksia.  Lähes kaikki kaupalliset ohjelmat ovat viihteellisiä sisällyksettömiä nautinnon lähteitä.  Mainosvalokuvaajien, mainoselokuvaajien ja mainostelevisio- ja -videokuvaajien kuva- ja äänimaailmaa sanotaan kapitalistiseksi realismiksi.

 

Bonnierin MTV3, naurun aihe Sanoman Nelonen ja muut kaupalliset televisiokanavat esittävät suurimmaksi osaksi yhdysvaltalaisia halpoja sarjoja, joilla täytetään yleisön tajunta.  Ne eivät esitä tärkeitä uutisia tai laatudokumentteja.  Heppoisilla ohjelmilla saippuasarjoilla pakotetaan yleisö seuraamaan mainoksia.  Kaupallinen televisio on yksipuolista.  Mediakasvatuksessa tuodaan esiin kaupallisen ohjelmiston heikkoudet.

 

Sanomalehdistö

 

Maailman voi peittää näkyvistä sanomalehdellä.

 

Kirjailija, runoilija ja aforistikko Stanislaw Jerzy Lec

 

Suomessa ei enää ilmesty työväen päivälehtiä, sillä päivälehdeksi luetaan vähintään kolme kertaa viikossa ilmestyvä lehti.  Työväen sanomalehtiä ilmestyy kerran viikossa tai harvemmin.  Työväenlehtien sisältö on työväenluokan maailmankatsomuksen mukaista ja kollektiivista, yhteisöllistä.  Työväenlehdet kertovat asioista, joista porvarilliset lehdet vaikenevat tai valehtelevat.  Työtätekevien tulee tukea työväenlehtiä tilaamalla niitä ja tukemalla taloudellisesti.

 

Sanomalehtien levikki pienenee, koska uutisia löytyy verkosta ja ilmestyy ilmaisjakelulehtiä.  Nuorten ja työttömien taloudellinen tila on heikko, joten säästetään lehtitilauksissa.  Levikin lasku johtaa ilmoitusten vähenemiseen eli sanomalehtien kustantajien kannattavuus heikkenee.  Lehtiä on lakkautettu ja ilmestymiskertoja harvennettu.  Samaa sisältöä kierrätetään eri lehdissä.  Sanomalehdet julkaisevat mielellään yritysten lähettämiä kirjoituksia.

 

Sanoma, Alma Media ja muut kustantajat julkaisevat pääasiassa kansainvälisen valtavirtamedian uutisia.  Ne eivät julkaise tietoja Jyrki Kataisen hallituksen touhuista salaisissa kabineteissa.  Kansalaisille tärkeitä asioita Suomen, EUn ja muun maailman tapahtumista pimitetään.  Sanomalehdet eivät tee enää tutkivaa toimitustyötä.  Esimerkiksi Helsingin Sanomat hyllytti "liian hyvän" tutkivan toimittajan.  Sanomalehtien kustantajat ovat vähentäneet toimittajien ja muun henkilökunnan lukumäärää, ja lehdet ovat joutuneet alennustilaan.  On vastustettava lyhyitä, yksinkertaisia ja viihteellisiä artikkeleita.

 

Jotkut porvarilliset lehdet päästävät sivuilleen hieman toisinajattelua, jotta saadaan mielikuva monipuolisesta mielipidekirjosta.  Täytyy vaatia sanomalehtiä parantamaan laatuaan.  Jos laatu huononee, niiden levikki laskee nopeasti.

 

Sarjakuva

 

Sarjakuvan rakenne sallii toteuttaa asioita tehokkaammin kuin proosa.  Sarjakuva on tulevaisuuden opetusväline eritoten kehitysmaissa, joissa monien lukutaito on vielä heikko.  Sarjakuvataide ei ole neutraalia.  Sarjakuvien tekijöitä on tuettava.  Tulee kannustaa yhteiskunnallisesti merkittävän sisällön omaavien sarjakuvien tekoon.

 

Aikakauslehdistö

 

Kaupalliset aikakauslehdet sitovat mainokset yhteen joutavilla viihteellisillä kirjoituksilla samaan tapaan kuin kaupallinen televisio ohjelmillaan.  On kehotettava kaiken ikäisiä tutkimaan, mitä eroja on asia- ja järjestölehtien ja esimerkiksi yleisaikakauslehtien, naisten- ja miestenlehtien, ruoka-, muoti-, sisustus- ja vastaavien erikoislehtien sekä juoru- ja huhulehtien välillä.  Sanoma ja Bonnier julkaisevat myös hömppälehtiä.  Käsitellään Yhdysvaltojen kansalliskirjallisuutta Aku Ankkaa ja Valittuja Paloja.

 

Verkko

 

Internetissä luodaan ja levitetään uutta tietoa tehokkaasti.  Teknisten ongelmien kuten tietoturvaongelmat lisäksi internetissä voi olla haittaavasti ja harhaanjohtavasti epätieteellistä ja valheellista tietoa eli disinformaatiota.  Siksi internetiä ja sen hakukoneita tulee käyttää lähdekriittisesti.  Internetin tieto on sirpalemaista.  Internetin käyttäjällä tulisi olla kunnollinen todellisuuskäsitys, elämänkäsitys, tieteellinen maailmankuva tai maailmankatsomus, jotta hän voi arvioida lähteitä.

 

Sanomalehdet avasivat aluksi ilmaisia verkkosivuja.  Nyt ne muuttavat niitä maksullisiksi, koska paperilehtien levikki pienenee, mutta osalle verkkosivuista on vapaa pääsy.  On perustettu runsaasti vain verkossa toimivia uutistoimistoja ja verkkolehtiä.  Monet niistä julkaisevat sellaisia uutisia, joita valtamedia ei julkaise.  Kriittisiä verkkosivuja on tuettava.

 

WikiLeaks on tiedon jakamisen suhteen ollut merkittävä käännekohta journalismin historiassa.  Se on ajoittain vuotanut julkisuuteen salaisia poliittisia tai kaupallisia dokumentteja.  Merkittävää oli julkaista suuri määrä Yhdysvaltain diplomaattisia asiakirjoja.  WikiLeaksia tulee tukea.

 

Liikuntatoimi

 

Työväen Urheiluliitolle TUL (perustettu 1919) on laadittava kunnollinen toimintaohjelma.  TUL palvelee lapsia, nuoria ja aikuisia kansalaistoiminnassa, joka liittyy työväenkulttuuriin.  TUL ei toimi porvarillisen urheilun kaupallistuneessa huippu-urheilussa, vaan koko kansan liikunnassa.  Urheilukentät, liikuntahallit ja retkeilyalueet tulee saada kaikkien käyttöön.

 

Nuorisotyö

 

Työläisnuoren paikka on työväen edistyksellisessä taistelurintamassa.  Nuorten tulee kehittää vapaa-aikanaan muun muassa laulukerhoissa, elokuvakerhoissa, kulttuurikerhojen ja muiden piirien harrastajaryhmissä luovaa innostusta, älyllistä uteliaisuutta, mielikuvitusta ja tunne-elämää.  Nuorisotyön tarkoituksena on henkisen yksipuolisuuden välttäminen, persoonallisuuden rikastuttaminen, henkisen maailman avartaminen, kulttuuritason kohottaminen ja persoonallisuuden kaikinpuolinen kehittäminen.

 

Työväen kulttuuri

 

Arvosteleva, epäilevä, kyseenalaistava, aktivoiva ja tiedostamiseen pyrkivä taide on työväenkulttuurin sisältönä.  Poliittinen laululiike on elvytettävä ja järjestettävä poliittisen laulun viikkoja.  Työväenteattereita on tuettava.  Kirjallisuusfestivaaleissa tutustutaan työväenkirjallisuuteen.  Työläinen opiskelee työväenluokan tieteellistä maailmankatsomusta, filosofiaa, kansantaloustiedettä, sosialismin oppia, sosiologiaa, psykologiaa ja estetiikkaa sekä omaksuu rauhankatsomuksen.

 

Vallankumouksellisen taiteen pääpiirteenä on sen taistelu- ja sivistysluonne.  Porvarillisen taiteen ensisijaisena tavoitteena on nautinto.  Taiteen tehtävänä ei ole tyydyttää kuulijan pelkkää kauneudentarvetta, vaan taide käyttää kauneutta opettaakseen ihmistä ja tehdäkseen työväenluokan aatteet ja luokkataistelun ajankohtaiset ongelmat hänelle selvästi ja kouraantuntuvasti käsitettäviksi.

 

Joukkolaulu ja taistelulaulu tullaan esittämään kaduilla.  Työläiskuoro harjoittaa joukko- ja taistelulauluja yleisölleen.  Balladin on oltava yhteiskuntakriittinen.  Työväen lauluyhdistyksillä on poliittinen tehtävä ja taisteluluonne.  Agitaatio- ja propagandatyö johtaa tendenssilauluun, kantaa ottavaan lauluun.  Sitä luokkatietoiset työläiset tarjoavat luokkatietoisuutta vailla oleville työläisille. 

 

Mistä varat?

 

Maapallon useimmissa maissa vallitsee kapitalismi, joka on kleptokratia eli varkaitten hallitsema riistäjävaltio.  Varkaita ovat eliitti juoksupoikineen ja suuryritykset osakkeenomistajineen.  Niiltä ulosmitataan varat kulttuurin ylläpitämiseen.  Näin valtio ja kunnat saavat riittävät varat kulttuurin rahoitukseen.

 

Avustukset kirkolliseen ja uskonnolliseen toimintaan

 

Valtion ja kuntien on lopetettava tuki kirkoille ja niiden verotusoikeus.  Uskonnollinen toiminta tulee toimeen omillaan.  Ikävänä esimerkkinä Helsingin kaupunki rahoittaa Kampin kappelia ja maksaa siellä neljän työntekijän ja kahden vahtimestari-siivoojan palkan.  Espoon kaupungin sivistystoimi on tehnyt sopimuksen Espoon seurakuntayhtymän kanssa.

 

Kansainvälinen yhteistyö

 

Ympäristökasvatus lisää ihmisten tietoisuutta ympäristöstä sekä ihmisen ja ympäristön vuorovaikutuksesta.  Ympäristön osa-alueita ovat luonnon-, kulttuurinen, sosiaalinen, taloudellinen, esteettinen ja eettinen ympäristö.  Ympäristökasvatuksella vaikutetaan ihmisten ymmärrykseen, asenteisiin ja arvoihin siten, että ihmiset toimivat ympäristön kannalta eettisesti.  Kiinnitetään huomiota maapallon kestokyvyn rajallisuuteen, epäoikeudenmukaiseen voimavarojen jakautumiseen ja kulutukseen.

 

Suomen YK-liitto on julkaissut Kulttuurista moninaisuutta koskevan yleismaailmallisen julistuksen.  Siinä käsitellään kulttuurista moninaisuutta, joka on ihmiskunnan yhteinen perintö.  Kulttuurisesta moninaisuudesta siirrytään kulttuuriseen moniarvoisuuteen, joka on saatava kaikkien ulottuville.  Julistuksen toteuttamissuunnitelmaan kuuluu muun muassa "digitaalilukutaidon" edistäminen, tietoverkkojen monikielisyyden lisääminen ja maailmanlaajuisen verkon kautta haettavan tiedon yleisen ja yhtäläisen saatavuuden edistäminen.  YK-liiton vihkonen on myös verkossa osoitteessa:

http://www.ykliitto.fi/files/Kulttuurijulistus_lopullinen.pdf

 

Suomen ja eri maiden ystävyysseurat tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden tutustua muiden kansojen ja maiden elämään.

 

On torjuttava kansainvälistä ala-arvoista viihteellistä kaupallista "kulttuuri"teollisuutta.  Ei myöskään tueta kansainvälisen elitistisen kulttuurin käyttäjiä, mutta valistetaan viihdeteollisuuden passiivisia ja aloitekyvyttömiä kuluttajia.  Tuotetaan korkeatasoista kansainväliseen levitykseen kelpaavaa kulttuuria, jotta vältetään median samankaltaistuminen.  Ei suosita angloamerikkalaista yhtenäiskulttuuria.

 

Internationalismi ja solidaarisuus: Naiset ja miehet, olkaa siskoja ja veljiä; parit rakastelkaa!  Kaikki aikuiset, olkaa kaikkien lasten vanhempia niin kuin perinteisessä afrikkalaisessa kylässä.