Janne Rahikainen Kansan Äänessä 4/2010:

Suomi osana laajaa sotilasliittoumaa

Varjohallitus vie Suomen sotaan        

Välirauhan aikana Suomi, valtiollisena toimijana, rikkoi räikeästi allekirjoittamansa rauhan sopimuksen, jonka se oli allekijoittanut Neuvostoliiton kanssa. Suomen valtio epäonnistui totaalisesti edustuksellisessa parlamenttarismissaan, joka on yksi tärkeimistä toimintatavoista johon suomenkin demokratia perustuu, kun sen sisälle muodostui varjohallitus eli sotakabinetti. Valtio on aina vastuussa sen valtarakenteista ja toimijoistaan. Jos valtion rakenteissa tapahtuu sellaisia virheitä jotka rikkovat sen keskeisimpiä demokraattisia toimintatapoja on se velvollinen saattamaan rikokseen syyllistyyneet edesvastuuseen. On tietenkin ymmärrettävää että vakavien kriisinen aikana kaikista rauhan aikana määritellyistä demokrattisista toimintatavoista ei ole mahdollista pitää kiinni. Välirauhan aikana toiminut varjohallitus kumosi edustuksellisen demokratian liittäessään suomen valtion, ja sen kansan, natsi-Saksan sotilaaliseen hyökkäykseen Sosialististen neuvostotasavaltojen liittoa vastaan. Kaikkien, tuohon hyökkäykseen osallistuvien tahojen, yhtiset tavoitteet oli sekä taloudelliset että poliittisideologiset ja siten rikoksena yhdenvertaiset. Toki tavoitteiden ja toteutusten mittasuhteissa oli huomattavi eroja mutta nämä erot olivat muodollisia.

Länsimaista kulissidemokratiaa

Nykyäänkin suomessa toteutettava edustuksellinen parlamenttarismi on pelkkää tragikoomista näytelmää joka muodostaa valtiollisen vallan kulissin, jonka taakse kätkeytyy todellinen talouspoliittinen valta. Tämän talouspoliittisen valtaeliitiin esille tuominen on erittäin hankalaa koska se ei ole samalla tavalla kiinteä ja konkreettinen kuten välirauhanaikainen sotkabinetti. Tästä huolimatta on  mahdollista havaita selviäkin viitteitä siitä kuinka taloudelliset edut ohjailevat poliittista valtaa kulissien takana. Voimme havaita näitä talouseliitin ohjailemia tuloksia poliitisina päätöksinä jotka ovat ”tapahtuneita tosiasioita” jo ennenkun ne tuodaan, joss tuodaan ollenkaan, parlamenttaarisen kulissidemokratian  käsiteltäväksi. Tälläisiä ovat päätökset kuten Suomen liittäminen EU:hun ja

EMUun. Monissa muissa tapauksissa voidaan väittää edustuslaitoksen äänestyksen olleen pelkkä tyhjänpäiväinen muodollisuus. Monissa tapuksissa on jopa selvästi toteen näytettävissä että poliittisia päätöksiä tai lakeja edeltävissä valmisteluissa on toimittu vallitsevia sääntöjä ja toimintatapoja rikkoen, jotta ”tapahtuvat tosiasiat” voitaisiin varmistaa tapahtuvaksi. Eräs toimintatapa, jota nykyäänkin käytetään toteuttamaan valtaeliitin etujen mukaisia sääntöjä, määräyksiä ja lopulta sitovia päätöksiä, on teettää hallinnolliset ja toiminnalliset uudistukset virkamiestyönä, jolloin ”taphtuneet tosiasit” eivät tule koskaan edustuslaitoksen käsittelyyn ennen kun ne ovat jo ”tapahtuneita tosiasioita”. Tästä on kyse nyt kun Suomea ollaan taas liittämässä sotilaspoliittiiseen liitoumaan, jolla on osittain samoja ideologisia tavoitteita kun nasi-Saksalla. Nato turvaa kapitalistisen yhteiskuntarakenteen ja sen taloudellisten etujen edellytykset.

On sanoinkuvaamattoman pöyristyttävää havaita miten Suomeakin, ja sen kansalaisia, ollaan kahlitsemassa suuren sotatarviketeollisuuden taloudellisten etujen maksajaksi, sekä USA:n talouspoiittisen ideologian toteuttajaksi. On suoranainen rikos, että valtiotamme ollaan liittämässä osaksi USA:n, NATO:n ja EU:n sotilaallisia rakenteita. Tämän seurauksena maame väestö on jälleen syösty mahdollisten talous- ja suurvaltapoliittisten konfliktien pelinappuloiksi.

Suomen poliitinen johto syyllistyi ”rikokseen rauhaa vastaan”

Suuri kysymys on ketkä ja millä valtuuksilla ovat liittämässä Suomea ja sen kansallisia voimavaroja jälleen sotilaspoliittisiin liittoumiin, jotka voivat muodostua kohtalokkaiksi maame turvallisuudelle. Puolustusvoimiamme ollan liittämässä osaksi läntisiä sotilaspoliittisia liittoumia. Tämä prosessi on toteutettu määrätietoisesti virkamiestyönä, ilman mitään poliittista vastaväittelyä. On järjetöntä väittää että virkamihistö toimisi oman tahtonsa mukaan. Suomen liittäminen läntisiin sotilasliitoumiin on poliitisen ja taloudellisen eliitin tahdon seuraustaa. 1990-luvun alusta lähtien on, kaikessa hiljaisuudessa, maamme puolustusvoimia ajettu yhteensopivaksi NATO:n sotilaalisten järjesttelmien kanssa niin, että Suomen sotilaallinen puolueettomuus on todellisuudessa enää pelkkää valetta. Vuosina 1945 ja 1946 Suomssa tuomittiin poliittisia toimijoita, jotka olivat syyllistyneet maamme liittämiseen osaksi natsi-Saksan hyökkäyssotaa. Suomen poliittista johtoa syytettiin, ja lopulta tuomittiin, Lontoon sopimuksen (allekirjoitettiin 8.8.1945) määritelmän mukaisesti ”rikoksesta rauhaa vastaan” joiksi määriteltiin hyökkäyssodan suunnittelu, valmistelu, aloitus ja käynti. Suomessa toiminut varjohallitus (sotakabinetti) syyllistyi käytännössä kaikkiin edellä mainittuihin rikoksiin. Lontoon sopimuksen pohjalta syytettiin myös Nyrnbergin oikeudenkäynnissä natsi-Saksan poliittista ja sotilaallist johtoa yllämainitun rikosnimikkeen lisäksi myös sotarikoksista eli ”rikoksista ihmisyyttä vastaan”. Olisi mitä suurimmassa määrin suotavaa ettei Suomessa, eikä muuallakaan, jouduttaisi enää ikinä käymään vastaavanlaisia oikeudenkäyntejä katasrofaalisten poliittisten päätösten seurauksena.       

Suomen liittäminen läntisiin sotilaspoliittisiin liitoumiin voi hyvinkin muotoutua yhdenvertaiseksi rikokseksi kun oli maame liitäminen natsi-Saksan sotilaspoliittiseen liitoon. Molemmissa tapauksissa on kyse määrätietoisesta poliittisesta kehityksestä, jolla on taloudellisia etupyyteitä sekä ideologisia tavotteita, eikä mistään ajopuuteorian mukaisesta tahdottomasta tai tiedostamattomasta prosessista. NATO on sotilaspoliittinen liitouma, jonka eräs keskeisimmistä olemassaolon perusteista on sama, mikä oli natsi-Saksan Neuvostoliittoon hyökkäyksen syitä eli kapitalistisen yhteikuntarakenteen turvaaminen sekä sen etujen varmistaminen.

Hallitus heikentää pääkaupnkiseudun ilmapuolustusta                                     

Suomen sitominen NATO:oon tulee lähivuosina johtamaan jälleen kahden  merkittävän asejärjestelmän hankintaan. Länsimaisen sivistysvaltion demokratia paljastuu traagiseksi farssiksi, kun edustuksellinen kulissiparlamenttarismi siunaa ”tapahtuneena tosiasiana” asejärjestelmä hankinnat, joiden seurauksena Suomen asevoimat on todellisuudessa kiinteä osa NATO:n sotilasorganisaatiota.

UK-M1 (ItO 95 BUK-M1) on alueelinen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, joka hankittiin Suomeen 1996 ennen kaikkea pääkaupungin puolustukseksi. Tuolloin tuo aseärjestelmä oli yksi maailman tehokkaimpia imatorjuntaohjusjärjestelmiä, jonka väitettiin jopa olevan suorituskyvyltään ylivoimainen verratuna palveluskäytössä oleviin läntisiin vastaaviin tuotteisiin. 11.3.2008 MTV.fi nettisivuilla ilmatorjunnan tarkastaja eversti Ahti Lappi totesi BUK-M1:n olevan eräs uusimmista koko maailmassa ja ettei länsimaissa ole vieläkään tätä uudempaa. 6.3.2008 suomen kuvalehti väitti pääkaupunkimme ilmatorjunnassa olevan vakavia puutteita koska BUK-M1 aluetorjuntaohjuksia voitaisiin häiritä ulkopuolelta. 2.4.2009 yle.fi tiesi kertoa että hallitus vahvistaa todennäköisesti lähiaikoina uusien alueilmatorjuntaohjusten hankinnat. Tällä kaupalla olisi tarkoitus korvata olemassa oleva asejärjestelmä yhdysvaltalaisilla Amraam ilmatorjuntaohjuksilla. Ja 29.4.2009 Suomen hallitus päätti hankkia uudeksi it-ohjusjärjestelmäksi Norjalais-Yhdysvaltalaisen NASMS 2:n. Erikoiselta kuullostaa väite että Bukit aiotaan romuttaa. On täysin järjenvastaista, että teknisiltä ominaisuuksiltaan ehkä jopa ylivertainen asejärjestelmä romutetaan. Tällainen päätös saa valveutuneen kansalaisen vaatimaan selvitystä, jossa tulee selkeästi saattaa esille kaikki mikä on johtanut kyseiseen ratkaisuun. Raportti tulee saada niiltä asianomaistahoilta, jotka ovat tällaisen päätöksen takana.